torstai 26. toukokuuta 2011

Vampyyrit ja lukunurkka

Stephenie Meyerin loistavaan Houkutus-sarjaan kuuluu ohut, pääjuonesta poikkeava osa, Bree Tannerin lyhyt elämä. Nimensä mukaisesti se kertoo Bree Tannerista, vastasyntyneestä vampyyrista, joka on tietämättään luotu vain yhtä tarkoitusta varten. Tuhoamaan Bella Cullen. Breen tarinan päätös on tuttu Houkutus-sarjan kolmannesta osasta (Epäilys). En ajatellut lukea tätä, mutta toisin kävi. Huomasin tarkistavani kirjastokäynneillä olisiko kirja lainattavissa. Ärsyynnyin kun se ei ollut ja ilahduin kun se viimein sieltä löytyi.

Pienenä sivumainintana  mainittakoon, että sain tänään postista paketin, jossa odotti  nuo Meyerin 4 kirjaa (kuvassa vaakatasossa). Lisäksi sain lainaan samat kirjat englanniksi, joten tarina pyörii jatkossakin mielessä ;) Luin muuten nuorempana Angela Sommer-Bodenburgin Pikku vampyyri -sarjan, muistan tykänneeni siitä ihan hirveästi.




Sivupoluilta takaisin Bree Tannerin lyhyeen elämään. Johdannossa Meyer kertoo, miten Breen tarina jää elämään ajatuksiin ja päätyy lopulta omaksi kirjaksi. Kirjailijan ajatukset ja kuvaus kirjoitusprosessin etenemisestä olivat mielenkiintoisia. Meyer heittää ohimennen ilmaan myös "entä jos" -ajatuksen. Entä jos Epäilys olisikin loppunut toisella tavalla?

Itse tarinan alku ei tempaa mukaansa, toisin kuin muissa sarjan kirjoissa. Tämä saattaa osin johtua siitä, että Bree jää Epäilyksessä niin hajuttomaksi hahmoksi. Sekä siitä, että hänen kohtalonsa tietää etukäteen. Kirja eroaa muista sarjan kirjoista myös siinä, että tässä on enemmän perinteisiä vampyyri-elementtejä. Kuten ihmisten saalistusta ja verellä mässäilyä.

 Hän avasi suunsa huutoon, mutta hampaani murskasivat hänen kurkkutorvensa ennen kuin ääni pääsi ulos. Kuului vain ilman ja veren  pulputusta hänen keuhkoistaan sekä matalia voihkaisuja, joita en kyennyt hillitsemään. Veri oli lämmintä ja makeaa. Se sammutti poltteen kurkussani, rauhoitti kalvavan, pistelevän tyhjyyden vatsassani. Imin ja nielin vain hämärästi tietoisena mistään muusta.

Loppua kohti kirjaan tulee tuttu vauhti ja tunnelma. Vaikka Bree Tannerin tarina tuo kokonaisuuteen uuden ulottuvuuden ja näkökulman, ei se silti yllä samaan tasoon Meyerin Houkutus-Uusikuu-Epäilys-Aamunkoi -nelikon kanssa. Tarinaan on mahdollisesti tulossa vielä yksi osa. Meyer on kirjoittanut tarinaa myös Edwardin näkökulmasta. Midnight Sun -nimellä kulkevaa tarinaa pääsee lukemaan Stephenie Meyerin kotisivuilta. Toivottavasti tarina julkaistaan!

Osallistun tässä samalla Jennin lukunurkka -haasteeseen. Luen käytännössä joka paikassa, mutta tässä on eräs mieluinen paikka lukea. Työhuoneen sohvannurkka, kirjahyllyt ihan siinä vieressä.



sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Odelma, äitienpäivänä

Yllätyin, kun kirjastossa tuli vastaan Odelma. Kuvittelin, että tätä Katja Kaukosen kirjaa saisi odottaa kauan ennen kuin se olisi kirjastossa lainattavissa. Mutta siinä se oli, uutuushyllyssä. Sinertävän harmaana ja kutsuvana. Kansi täynnä kaunista valoa ja varjoja.

Kirja kertoo Odelmasta, joesta nousseesta naisesta. Odelma saa nimen ketulta ja talon menneisyydeltä. Hän löytää miehen, Freydmanin, jonka kanssa asettuu taloon asumaan. Vierellä kuljetetaan tarinaa Annasta, pienestä tytöstä joka katoaa. Myös Annan tarinassa on ketulla osansa.

Heti ensimmäinen sivu vei minut mukanaan. Kaukosen kuvailu on taidokasta. Pienieleistä, vahvoja tunnelmia, paikoitellen jopa jännitystä. Teksti soljuu eteenpäin. Sanoja ja lauseita haluaa maistella pieninä palasina, ajatuksella.

Vielä ei voinut kiirehtiä, nyt elettiin alkua ja kaikki käynnistyi raukeasti kuten aamuisin on tapana. Aurinko nousi turpeana valaisemaan maaliskuista maisemaa ja katseli, oliko kaikki ennallaan. Valo sormeili seutua. Pisarat irrottivat otteensa naisesta ja valuivat alas maahan. Niin hän luovutti kaiken takaisin kamaralle sen talven jäljiltä ahnaaseen nieluun. Maa imi ja vettynyt nainen kuivui.

Mutta sitten tapahtui jotain. Tämä kirja on ehdottomasti sellainen, jonka lukeminen vaatisi tietynlaisen mielentilan, ajan ja paikan. Minulle kävi niin, että ajatus alkoi karkailla. Olin jotenkin liian levoton lukeakseni tämän. Kirjan edetessä mieleeni tuli useassa kohtaa M. Night Shyamalanin Kylä -elokuva (The Village). Sitten kadotin tarinasta jotain. Tipahdin juonesta tai en jaksanut keskittyä siihen. Välissä kieli alkoi jo ahdistaa. Lopulta lukemisesta tuli puurtamista, iski pakko lukea loppuun -olo. Täytynee yrittää joskus uudelleen, tämä voi kuitenkin olla loistava kirja. Oikealla hetkellä luettuna.




Tässä vielä lopuksi kevään merkkejä (saa sivistää minua ja kertoa mitä kukkia nämä on). Olkoon nämä onnittelukukkaset kaikille äideille ja mummuille. Hyvää äitienpäivää!



sunnuntai 1. toukokuuta 2011

30 päivää kirjoja

Törmäsin tähän haasteeseen useassa blogissa, huomasin jääväni miettimään omia vastauksiani. Rakastan kirjojen lisäksi listoja, päätinkin tehdä tästä omanlaisen version. Mietin vastauksia pitkin kuukautta ja nyt rysäytän tämän kerralla listana tyyliin "lyhyesti ja ytimekkäästi". En käyttänyt suoria suomennoksia vaan muokkasin niitä vähän itselle sopivammiksi.


Paras viime vuonna lukemani kirja
Markus Zusak: Kirjavaras. Ehdottomasti. En olisi malttanut laskea tätä käsistäni, kirja vei täysin mukanaan. Tämä on niitä kirjoja jotka haluan hankkia kirjahyllyyn ja palata niihin uudestaan.

Kirja, jonka olen lukenut yli kolme kertaa
Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja. Tämä vain pitää lukea silloin tällöin uudelleen.

Suosikkisarja
Näitä on muutama... Valinta täytyy tehdä seuraavista: Musta torni (Stephen King), Matkantekijä (Diana Gabaldon), Houkutus (Stephenie Meyer), Harry Potter (J.K. Rowling), Maan lapset (Jean M. Untinen-Auel). Valitaan nyt näistä Maan lapset, koska tätä käsitellään muiden päivien vastauksissa vähiten. Mukaansatempaava, ainutlaatuinen ja jännittävä.

Suosikkisarjan paras osa
Hmm.. En enää muista mikä näistä on paras (uusinta en ole vielä lukenut), mutta muistaakseni Hevosten laakso oli suosikkejani.

Iloinen kirja
Kiti Kokkonen: Terveisin Karo. Kokkonen kirjoitti Trendi-lehteen loistavaa kolumnia, samalla tyylillä menee tämä sähköpostiviesteistä koottu kirja. Lisäksi kirjan jutuille on naurettu ihanan ja tärkeän ystävän kanssa.

Surullinen kirja
Selja Ahava: Eksyneen muistikirja. Surullista (ja myös pelottavaa), miten ihmisen mieli voi hajota eikä sille vain voi mitään. Kuinka moni on hukassa itsensä ja omien ajatustensa kanssa, tietämättä mikä on totta ja mikä ei.

Aliarvostettu kirja
Marianne Käcko: Tapa minut äiti! Ei tämä välttämättä ole aliarvostettu, mutta voisi saada enemmänkin huomiota. Kirja ei ole perinteinen kertomus sairaudesta. Anoreksiaa ei kuvata sairastuneen vaan tämän äidin näkökulmasta. Äitinä tämän lukeminen jotenkin pysäyttää. (Kirja on minulla vielä hieman kesken.)

Yliarvostettu kirja
Ensimmäisenä tulee mieleen Alexandra Salmelan 27 Eli kuolema tekee taiteilijan. Pitkään piti lukea ennen kuin minulle selvisi kuka (tai mikä, niin kuin tässä kirjassa) on äänessä. Ei herättänyt minussa niitä tunteita ja tunnelmia mitä takakansi ja suosio lupaili.

Kirja josta tykkäsin ennakko-odotuksista huolimatta 
Yashar Kemal: Haukkani Memed. Tämä piti lukea aikoinaan lukion äidinkielen kurssilla. Ennakko-odotukset olivat aika negatiiviset, mutta tykkäsin tästä todella paljon.

Suosikkiklassikko
Margaret Mitchell: Tuulen viemää. Minusta tämä on klassikko, saa toki olla eri mieltä.

Inhokki
En tykännyt yhtään Jari Tervon Koljatista. Politiikka ei juuri minua puhuttele, huumorikaan ei tässä auttanut. Inhoaminen on silti liian voimakas ilmaisu.

Kirja, jota rakastin mutta en rakasta enää
Nuorempana tykkäsin hirveästi Virginia Andrewsin kirjoista, mutta kun myöhemmin luin jonkun hänen kirjansa (en juuri nyt muista minkä), ei se ollutkaan enää niin hyvä.

Suosikkikirjailija
Jos kriteeriksi ottaa vaikka sen, kenen kirjoja olen lukenut eniten, valitsen Stephen Kingin. Kyllä hän kelpaa vastaukseksi muutenkin. Uskomattoman lahjakas kirjailija! King saa lukijan tuntemaan kaikkia mahdollisia tunteita, mitä kovin moni ei onnistu tekemään. Hän kuvailee henkilöitä ja tilanteita aivan omalla tavallaan. Tarinan edetessä hän tekee usein pieniä paljastuksia tulevasta, pistää lukijan jännittämään/pelkäämään/toivomaan/ajattelemaan tulevia tapahtumia ja haluamaan lukea lisää. Laajan tuotannon lisäksi hän on linkittänyt teostensa yksityiskohtia toisiinsa. Nämä yhtäläisyydet alkavat avautua Musta torni -sarjassa.  Luettuani sarjan aloinkin lukemaan Kingin suomennettua tuotantoa uudestaan alusta saakka uusin silmin. Hyvät sivut aiheeseen perehtymiseen löytyy täältä.

Suosikkikirja suosikkikirjailijalta
Tähän täytyy nyt valita joku Musta torni -sarjan osa. Se on 7. eli viimeinen osa, saman niminen kuin sarjakin eli Musta Torni. Kirjan luettua tuli vain istuttua hiljaa pitkän aikaa.

Suosikki mieshahmo
James "Jamie" Fraser, Diana Gabaldonin Muukalainen -sarjasta. Voimakastahtoinen, ylpeä, herkkä, pitää läheistensä puolta jopa oman henkensä uhalla.

Suosikki naishahmo
Ayla, Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset -sarjasta. Kääntää vastoinkäymiset voitokseen, hallitsee parantamisen taidon lääkkeillä ja yrteillä, on suvaitsevainen, rohkea, kekseliäs ja vahva. (Olisin voinut valita tähän myös Claire Randall/Fraserin Diana Gabaldonin Muukalainen -sarjasta, lähes samoilla määritteillä. Mielenkiintoista...)

Suosikkilainaus suosikkikirjasta
Ainoa lainaus jonka muistan (ja jota käytän, tosin hieman muunnettuna) on Tuulen viemää -kirjan lopusta: "Ajattelen tätä kaikkea huomenna Tarassa. Silloin jaksan paremmin. --- Onhan huomenna taas uusi päivä." Yhdenlainen elämänviisaus tämäkin, ei kaikkea tarvitse ratkaista heti.

Kirja, johon petyin
Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus. Kirjan saaman huomion perusteella odotin järisyttävää lukukokemusta. Sellaista ei tullut, en ihastunut. Mutta on siinä hieno kansi!

Suosikkikirja, josta on tehty elokuva
Stephenie Meyerin Houkutus. Tähän kyllä kelpaa muutkin saman sarjan kirjat ja niistä jo tehdyt elokuvat. Aamunkoin elokuvaversio(i)ta saa vielä odottaa.

Paras romanttinen kirja
Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua. Ei ihan perinteinen rakkaustarina. Tykkään kovasti myös tästä tehdystä elokuvasta.

Lapsuuteni suosikkikirja
Olen aina rakastanut kirjoja, joten näitä on monia. Lasten kirjoista muistan tykänneeni mm. Hanhiemon satuaarteesta sekä Pirkko Koskimiehen Pupu Tupuna -kirjoista. Ensimmäisiä "oikeita" suosikkikirjoja oli Anni Polvan Tiina -kirjat, siis sellaisia joita itse luin. Olen muutenkin tykännyt nuoresta asti lukea sarjoja, mainittakoon Enid Blytonin Viisikot ja Carolyn Keenen Neiti etsivät. Hevoskirjoja olen myös lukenut paljon.

Omistamani suosikkikirja
Joanne Harris: Pieni suklaapuoti. En vain ole ihan varma olenko lukenut tätä. Luettujen kirjojen listani nimittäin käsittää kirjat ainoastaan noin kolmelta edelliseltä vuodelta (miksi, voi miksi siirryin kirjaamaan luetut kirjat vihkon sijasta exceliin? Arvaahan sen miten siinä käy, tiedosto tuhoutui). Omistan myös jatko-osan Karamellikengät, sen kyllä olen varmasti lukenut.

Luettavien listalla edelleen lukemista odottava kirja
Esimerkiksi vanhemmista kirjoista J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta ja uudemmista Peter Franzénin Tumman veden päällä.

Kirja, jonka toivoisin muidenkin lukevan
Tällä listalla jo kehuttujen lisäksi voisin mainita mm. Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän Haru, eräs saari -kirjan. Janssonin päiväkirjamerkintöjen avulla pääsee tutustumaan naiseen Muumien takana. Pietilän kuvitus on myös hieno.

Hahmo, keneen samastun parhaiten
Jostain syystä tulee mieleen vain lastenkirjojen hahmoja, kuten Peppi Pitkätossu ("kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun") ja Pikku Myy (en niin pieni mutta aika kipakka).

Kirja, joka muutti mielipidettäni jostakin
Sanottakoon nyt vaikka J.K. Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi. Jostain syystä kuvittelin, että en enää tykkäisi nuorten kirjoista. Tai fantasiasta (mikä tarkemmin ajateltuna on aika erikoinen ajatus, tykkäänhän Stephen Kingin kirjoistakin, yhdenlaista fantasiaa nekin).

Yllätyksellisin juonen käänne tai loppu
Thomas Harrisin Hannibal -kirjan loppua en osannut etukäteen arvata, tykkäsin siitä kovasti. Saman niminen elokuva loppui erillä tavalla. "Ei! Eihän sen noin pidä mennä!"

Paras kirjan nimi
Oi ihana toukokuu, Odelma, Vettä elefanteille. Ihan vain siksi että ne kuulostavat jotenkin tunnelmallisilta, salaperäisiltä tai muuten vain mukavilta. Kahta ensimmäistä en tosin ole vielä lukenut. Odottavat kyllä jo vuoroaan hyllyssä.

Kirja, josta pidin mutta muut eivät
Nora Robertsin kirjat eivät ole hirveästi saaneet kehuja, tai en ole niihin törmännyt. En lue hänen "siirappisimpia" kirjoja, tykkään niistä joissa on jännitystä. Esimerkiksi Savuhuntu, Puutarha-trilogia ja fantasia/vampyyritrilogia ovat olleet hyviä.

Kaikkien aikojen suosikkikirja
Jos aion mainita tähän jonkun sellaisen, mitä en ole aikaisemmissa kohdissa maininnut niin vaikeaksi menee. Taidankin lopettaa siihen mistä tämän listan aloitinkin, eli menköön titteli Markus Zusakin Kirjavaras -kirjalle.


Tässä hieman vielä vapputunnelmaa ja silmäys luettaviin/lukemista odottaviin kirjoihin.