04 heinäkuuta 2011

Anne Frankin Päiväkirja

Mainitsin 30 päivää kirjoja -haastepostauksessani Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjan kirjaksi, jonka olen lukenut yli 3 kertaa. Kyseinen kirja löytyy kirjahyllystäni, nyt halusin kuitenkin lukea uuden laitoksen, joka on aiempaa versiota kattavampi. Anne Frankin Päiväkirjan on toimittanut Otto M. Frank (Annen isä) ja Mirjam Pressler. Takakannessa mainitaan, että uusi laitos sisältää noin neljänneksen enemmän Annen tekstejä sekä myös 1990-luvun lopulla esiin tullutta aiemmin julkaisematonta materiaalia. Päiväkirja sijoittuu ajalle 12.6.1942-1.8.1944.




Anne Frank saa päiväkirjan syntymäpäivälahjaksi täyttäessään 13 vuotta. Aloittaessaan päiväkirjaansa hän on tavallinen nuori koululainen, jonka päivät täyttyvät ystävistä ja koulusta. Sota kuitenkin muuttaa Annen ja hänen perheensä elämää. Juutalaisten oikeuksia rajoitetaan jatkuvasti ja normaalista elämästä tulee mahdotonta. Lopulta perhe piiloutuukin Annen isän toimistorakennuksessa sijaitsevaan "Salaiseen siipeen", jonne tulee Frankin perheen lisäksi myös muita asukkaita.

Anne Frank kirjoittaa päiväkirjaansa piileskelijöiden arjesta ja omista tunteistaan, ajatuksistaan sekä huomioistaan. Kirjasta välittyy hänen kasvunsa lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Kirjan alussa Anne on lapsenmielinen, eloisa ja iloinen. Kirjan edetessä hän pohtii asioita syvällisemmin ja suhtautuu asioihin vakavammin, silti huumoriakaan unohtamatta. Hän haaveilee toimittajan ja kirjailijan ammatista, mutta toisaalta hän suhtautuu tulevaisuuteen varauksella.

En voi käsittää, kuinka maailma koskaan enää voisi tuntua meistä samanlaiselta kuin ennen. Puhun tosin usein ”sodanjälkeisestä ajasta”, mutta silloin tuntuu kuin puhuisin jostakin pilvilinnasta, jostakin joka ei koskaan voi muuttua todellisuudeksi.

Luin Annen kuvausta kuumasta kesäpäivästä, siitä kun ikkunoita ei voi avata ja vilvoitteluun ei ole mitään keinoa, istuessani helteisellä pihalla auringosta nauttien, välillä raikasta vettä pullosta juoden. Tämän sanoinkuvaamattoman, jotenkin hämillisen ja nolon tunteen lisäksi kirja herättää monenlaisia tunteita huvittuneisuudesta epätoivoon ja vihasta suruun. Viimeistään loppusanat pysäyttävät. Ne eivät ole Anne kirjoittamat, vaan yhteenveto kunkin piileskelijän kohtalosta.

Ei siis mitään kevyttä kesälukemista. Kirja on kuitenkin tärkeä muistutus siitä, mihin ihmiset pystyvät, niin hyvässä kuin pahassa.

10 kommenttia:

  1. Olen lukenut Anne Frankin päiväkirjan monta kertaa, ja nyt haluaisin lukea myös tämän hieman laajemman teoksen. Kirjahyllystäni löytyy myös Melissa Müllerin "Anne Frank: päiväkirjan salaiset sivut"- joka on tullut luettua monta kertaa =)

    VastaaPoista
  2. Minä olen lukenut pari kertaa Annen päiväkirjan, ekan kerran joskus nuorena ja nyt ihan vuosi pari takaperin toisen kerran.

    Onpas hienon näköinen tuo uusi painos ja olisi kiehtovaa kun siinä on lisämateriaalikin!

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen lukenut tämän parikin kertaa lapsena, mutta en aikuisena, vaikka juuri hankin sen hyllyyni. Aion lukea, kun ajankohta on sopiva, vaikka luulenkin, että aikuisena tämä on rankka lukukokemus.

    Luin viime vuonna Avaimen julkaiseman Anne Frank -elämäkerran. Se oli vaikuttava - ja niin ahdistava, että äitini sanoi, että hän joutui lukemaan sen jälkeen aina jotakin toista kirjaa ennen nukkumaanmenoa, koska ei muuten olisi nukkunut ollenkaan. Suosittelen kirjaa kuitenkin!

    VastaaPoista
  4. Luin Anne Frankin päiväkirjan nuorena, yläaste- tai lukioikäisenä. Oli kyllä hyvin vaikuttava lukukokemus. Uudelleen en ole lukenut, ehkä säilyttääkseni sen nuoruuden lukukokemuksen jotenkin aidompana.

    Toinen, ja ehkä tärkeämpi syy siihen, etten kirjaa ole enää lukenut, saattaa olla se, että luin nuorena liikaa juutalaisvainoista ja keskitysleireistä kirjoitettuja kirjoja. Lisäksi katsoin Polttouhrit-sarjan, joka niihin aikoihin ensimmäisen kerran esitettiin ja jonkin muunkin toiseen maailmansotaan liittyvän sarjan (taisi olla Maanalainen armeija, josta tehtiin myöhemmin parodiasarjakin). Pahoin pelkään, että sain yliannostuksen ihmisten pahuuden kuvauksista siinä herkässä iässä. Ehkä nyt olisi aika ryhtyä ottamaan siedätyshoitoa ja vaikka aloittaa Anne Frankista....

    VastaaPoista
  5. Kiitos tästä. Hipelöin englanninkielistä kirjaa alkukesän reissussa, kun kävin Anne Frankin museossa (joka on hienosti toteutettu). Jätin kuitenkin ostamatta, ajattelin tutkia onko uusinta editiota suomennettu. Näköjään on. Mulla onkin aukko yleissivistyksessä, kun en ole nuorenakaan tätä kirjaa lukenut.

    VastaaPoista
  6. Olen lukenut Anne Frankin päiväkirjan vain yläasteella koululukemisina. Äidinkielenopettajani oli sellaista laatua, että hän ei luetuttanut meillä yhtään tyhjänpäiväistä kirjaa. Hänessä oli muutenkin opettajana tyyliä!

    Pitäisi lukea pian uudelleen! En yleensä edes halua lukea kirjoja useaan kertaan, mutta tämä on sellainen kirja, joka varmasti tuntuisi nyt erilaiselta kuin teininä. Silloinkin se teki lähtemättömän vaikutuksen.

    VastaaPoista
  7. Blogisi vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta, lisään listaan! :)

    VastaaPoista
  8. Kirppu: Tuo Müllerin teos on ihan uusi tuttavuus minulle, täytyy pistää muistiin.

    Susa: Päiväkirjan kanteen sopii juuri tuollainen "käsin kirjoitettu" osa, erittäin onnistunut kansi minustakin.

    Jenni: Kiitos suosituksesta, luettavien lista kasvoi taas... Kyllä varsinkin tämä uusi laitos aukeni ihan eri tavalla kuin joskus nuorempana lukiessa, vaikka silloinkin kirja herätti paljon ajatuksia. Iltalukemiseksi ei tosiaan sopinut, muutaman yönä Anne vieraili unissa.

    Anna Elina: Minäkin olen lukenut ja katsonut paljon juutalaisvainoihin liittyviä kirjoja/ohjelmia, myös mainitsemasi Polttouhrit on tullut joskus katsottua. Luettavien listalla itse asiassa on vielä muutama aiheeseen liittyvä kirja. Aihe on kuitenkin sellainen mikä ei saisi unohtua, vaikka se historiaa onkin.

    Salla: Minäkin olen käynyt Amsterdamissa Anne Frankin talossa/museossa useampi vuosi sitten. Olihan se melkoinen kokemus... Kannattaa kyllä lukea Anne Frankin tarina, suosittelen varsinkin tuota uutta laitosta.

    Paula: En muista olenko minäkään tätä koulussa lukenut, vai onko kiinnostus herännyt omia teitä.

    Anki: Kiitos, tulen vastavierailulle :)

    VastaaPoista
  9. Olen lukenut tämän monien muiden tapaan nuorempana pariin kertaan, mutta en nyt useampaan vuoteen. Pitäisi varmasti kokeilla uudelleen tuon Jennin mainitseman omaelämäkerran kanssa.

    VastaaPoista
  10. Olisi kiva lukea sinunkin ajatuksia kirjasta, Hanna. Kummasti lukukokemus muuttuu vuosien saatossa, huomion kiinnittää aina vähän eri asioihin.

    Minulla on kirjaston kirjojen pinossa odottamassa Lena Einhornin kirja Ninan matka Tositarina Varsovan getosta, joten palaan tähän aiheeseen vielä. Pitää vain välillä lukea vähän erilaisia kirjoja...

    VastaaPoista