keskiviikko 31. elokuuta 2011

Eclipse



Stephenie Meyer: Eclipse
Little, Brown Book Group, 2007
559 sivua


Kolmas Twilight -sarjan osa, Eclipse, on nyt luettu. Alkaa tämä englanniksi lukeminen sujua rutiinilla, varsinkin kun Meyerin käyttämä sanasto on ehtinyt tulla niin tutuksi. Vaikka sanakirjaa ei juurikaan enää tarvitse on lukeminen edelleen hieman hitaampaa kuin suomeksi lukiessa.

Bella odottaa malttamattomana, että koulun valmistujaiset olisivat ohi ja hän pääsisi muuttumaan vampyyriksi. Tulevaisuuden haaveita varjostaa kuitenkin Victoria, joka edelleen hautoo kostoa puolisonsa kuoleman takia, sekä Seattlessa tapahtuvat murhat, jotka vaikuttavat vastasyntyneiden vampyyrien tekemiltä. Lisäksi vampyyripoikaystävä-Edward ja ihmissusiystävä-Jacob eivät edelleenkään tule toimeen keskenään ja heidän välissään tasapainoilu vaikeuttaa Bellan elämää.

" --- But I wan´t you to know something -when it comes to all this enemies nonsense, I´m out. I am a neutral country. I am Switzerland. I refuse to be affected by territorial disputes between mythical creatures. Jacob is family. You are... well, not exactly the love of my life, because I expect to love you for much longer than that. The love of my existence. I don´t care who´s a werewolf and who´s a vampire. If Angela turns out to be a witch, she can join the party too."

Vaikka iloitsin Edwardin paluusta en voinut olla ärsyyntymättä hänen ylisuojelevaisuudestaan ja omistushalustaan Bellaa kohtaan. Bellan asenne naimisiin menoa kohtaan kyllä pisti pakan tasoihin, on kyllä sen verran vaikea kosittava että lyhytpinnaisempi ja huonomman itsetunnon omaava antaisi jo olla. Onneksi molemmat ärsytyksen aiheet pikkuhiljaa katosivat kirjan edetessä ja sain keskittyä nauttimaan tarinasta. Nautinkin siihen malliin, että meinasi yöunet jäädä lyhyeksi.

Tykkäsin tästä vielä enemmän kuin New Moonista. En pelkästään Edwardin läsnäolon takia vaan myös siksi, että tarina menee aikuisempaan suuntaan. On monenlaisia ristiriitoja, pohdintoja sekä melkein-seksiä ja jännitteitä.

Nyt tekisi mieli säästellä, mutta taidan aloittaa sarjan päätösosan Breaking Dawnin samantien... Eclipsen lukemisesta on jo pari päivää joten johan tuota taukoa on ollut tarpeeksi. Hainkin kirjan jo aamulla ennen töihin lähtöä pöydälle odottamaan. Jos vaikka lukisin "muutaman" sivun ennen nukkumaan menoa.

Tässähän alkaa yksi etappi olla lähellä, syyskuun lopulla tulee vuosi siitä kun aloitin blogin pitämisen. Tiedä vaikka olisi arvontaa luvassa loppukuusta...

keskiviikko 24. elokuuta 2011

"Kahvilla Kingin kanssa"



Stephen King: Kirjoittamisesta: muistelma leipätyöstä
(On Writing. A Memoir of of the Craft, 2000)
Tammi, 2000
272 sivua


Minua ei noin yleisesti ottaen kiinnosta kirjoittamisesta kertovat kirjat, mutta kun kyseessä on lempikirjailijani niin johan kiinnostaa! Olen tykännyt Stephen Kingin kirjoista niin kauan kuin muistan. Luen parhaillaan hänen tuotantoaan (suomennettua) uudelleen suurin piirtein ilmestymisjärjestyksessä, poikkeuksena Musta torni -sarja, jonka jätän viimeiseksi, suklaakuorrutukseksi kakun päälle. Kirjoittamisesta -kirjan luin nyt, kun sain sen viimein kirjastosta.

Kirjoittamisesta: muistelma leipätyöstä -kirjassa Stephen King kertoo taustastaan, tiestään kirjailijaksi ja antaa vinkkejä kirjailijan urasta haaveileville. Ensimmäiset sata sivua keskitytään Kingiin itseensä, sen jälkeen siirrytään kirjailijan työkalupakin kautta astetta teoreettisempaan kirjoittamisen käsittelyyn.

Vaikka kyseessä onkin tietokirja, se on kirjoitettu Kingin tutulla tyylillä, pilke silmäkulmassa ja niin että ei-ammattilainenkin sen ymmärtää. King ei kumartele muita vaan kulkee omaa tietään. Vai mitä sanotte tästä: toisten alkusanojen päätteeksi King siteeraa The Elements of Style -kirjoitusoppaan sanoja "Sääntö 17 luvussa nimeltä Principles of Composition on: "Jätä tarpeettomat sanat pois." Yritän ottaa onkeeni.". Näiden sanojen jälkeen hän kirjoittaa vielä kolmannet aloitussanat. Kingin sanat eivät olekaan tarpeettomia (puolueellinen huomio, myönnetään), hänelle sallisi vaikka neljännetkin alkusanat.

Kirjaa lukiessa tuntui kuin olisi istunut kahvilla Stephenin kanssa, kirjavista asioista keskustellen. King kertoo välillä vaikeistakin asioista mutta silti kirjan tunnelma on leppoisa ja paketti pysyy kasassa, pääpaino kirjoittamisessa. Hänen kirjoittamiseen liittyvät ohjeet ovat käytännönläheisiä, yhtä aion itsekin noudattaa (vaikka en kirjoittamisesta varsinaisesti haaveilekaan), King nimittäin kehottaa lukemaan mahdollisimman paljon :) Myös seuraava tunnustus lämmittää lukutoukan mieltä:

Kirja ovat ainutlaatuisen liikkuvaa taikaa. Minä kuuntelen kirjoja yleensä  autossa (aina lyhentämättöminä; minusta lyhennetyt äänikirjat ovat kaiken arvostelun alapuolella) ja otan aina yhden kirjan mukaan, minne ikinä menenkin. Koskaan ei tiedä milloin kaipaa pakoluukkua: --- voit juuttua lentokentän odotussaliin, itsepalvelupesulaan sateisena iltapäivänä tai pahimpana kaikista, lääkärin odotushuoneeseen kun lääkäri on myöhässä ja joudut istumaan puoli tuntia ennen kuin hän ehtii kopeloimaan jotain arkaa paikkaa. Tällaisina hetkinä kirja on minusta elintärkeä.

Olen aina kuvitellut Kingin sellaiseksi rennoksi jalat maassa -tyypiksi, tämä kirja vain vahvisti kuvaa. Lisäpisteitä vielä siitä, miten kauniisti hän toistuvasti puhuu vaimostaan Tabithasta. Kirjan lopusta löytyy vielä lista, johon King on kerännyt parhaat lukemansa kirjat kolmen-neljän vuoden ajalta. Listaihmisenä luin tämänkin innolla, tältä listalta olen lukenut 6 ja lisäksi 2 on luettavien listalla.

Kirjasta on kirjoittanut myös ainakin Morre (meidän ajatukset näemmä menivät aika lailla samoilla raiteilla), kirja löytyy myös Paulan Kirjallista elämää -haasteen kirjalistalta.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kärpästen herra



William Golding: Kärpästen herra
(Lord of the Flies, 1954)
Otava, 1983
264 sivua


William Goldingin Kärpästen herra oli pitkään luettavien listallani, vähältä piti että se olisi jäänyt lukematta. Hain kirjan kirjastosta, mutta en kuitenkaan tullut aloittaneeksi sitä heti. Kun vihdoin rupesin lukemaan ihmettelin kirjan alkua. Pokkari oli ilmeisesti lainausreissuissa vähän kärsinyt ja ensimmäiset sivut olivat tipahtaneet pois. Sitä sitten kirjastoon selvittelemään. Kirja tilattiin minulle sivukirjastosta, joten jouduin odottamaan muutaman ylimääräisen päivän (sainkohan nipottajan leiman kun en suostunut lukemaan kirjaa ilman ensimmäisiä sivuja?).

Kärpästen herrassa seurataan englantilaisen poikajoukon selviytymistaistelua autiolla Tyynen meren saarella. Heitä kuljettanut lentokone on ammuttu alas eikä yksikään aikuinen ole selvinnyt onnettomuudesta hengissä. Aluksi pojat ottavat haaksirikon seikkailuna ja leikkinä, mutta sitten leikki menee liian pitkälle.

Golding ei tarjoa lukijalle juurikaan taustakertomusta henkilöistään (ensimmäisten sivujen puuttuminen ei siis olisi oikeastaan haitannut). Jostain syystä takerruin tähän ja huomasin miettiväni jatkuvasti mistä ja mihin pojat olivat matkalla? Miksi koneessa ei ollut tyttöjä? Miten on mahdollista ettei yksikään aikuinen selvinnyt hengissä? Henkilöt tuntuivat välillä myös hieman epäuskottavilta, välillä he leikkivät kuin pikkulapset ja sitten pohtivat hyvinkin syvällisiä ja henkeviä.

Golding osaa silti kertoa tarinansa, vaikka kirja eteneekin minun makuuni vähän turhan hitaasti. En kuitenkaan tykännyt kirjasta, mutta luin sen loppuun kun kerran aloitinkin.

Kärpästen herran luki vasta myös anni. M..




Kärpästen  herra antoi alkusysäyksen lukea enemmän klassikoita. Ajattelinkin osallistua Lumikin luetut -blogin haasteeseen, jossa on tarkoituksena lukea 10 klassikkoa vuoden loppuun mennessä. Vaikka eletäänkin kohta syyskuuta niin ainahan saa yrittää, voihan tätä jatkaa henkilökohtaisena haasteena ensi vuoden puolelle. En nimeä etukäteen haasteen kirjoja, vaan teen valinnat matkan varrella.

perjantai 19. elokuuta 2011

Muffinssiperjantai



Tästä tulikin vallan makea perjantai, kun Pisara -blogin Helmi-Maaria heitti minua virtuaalisella muffinssilla. Kiitos vain kovasti, herkku tuli herkkusuulle ;) Iltakahvin ja suklaamuffinssin (kyllä, tämä on ehdottomasti suklainen) ohessa vastailen mukana tuleviin kolmeen kysymykseen, elikkäs lempiväri, -ruoka ja -matkakohde. *Hörppää kahvia ja pyyhkäisee murusia suupielistä*

Sinisestä olen tykännyt pitkään ja paljon, eri sävyissä. Tällä hetkellä ihastelen kaikkea petroolinsinistä ja myös turkoosia. Harmaata ja mustaa minä en sano, kun nehän ei ilmeisesti edes ole virallisesti värejä? Jos on niin sanotaan nekin. Harmaa ja musta.

Lempiruokana voisin mainita suklaan vuohenjuustoperunat ja pihvin, joko pippuripihvi tai lehtipihvi. Näitä tulee aina ravintolassakin valittua kun sinne pääsee.

Viime vuosina (tyttöjen synnyttyä) matkustelu on keskittynyt kotimaahan. Haaveilen kuitenkin matkustavani uudelleen Pariisiin ja jonnekin päin Sveitsiä. Irlanti ja Iso-Britannia kiinnostaa myös. Enkä pistäisi pahakseni jos pääsisin jonnekin kauas lämpimään..

Muffinssi on löytänyt tiensä useisiin kirjablogeihin, joten suunnataanpa välillä käsitöiden ihmeelliseen ja ihanaan maailmaan. Ojennan muffinssin Sufferiinalle, joka sattumoisin pitää paljon pinkistä. Terveisiä vain :)

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Tip tap tip tap...



... tipe tipe tip tap! Joulu tuli minulle vähän aikaisessa tänä vuonna. Innostuin hieman kirjallisista alennusmyynneistä, tilasin tavoistani poiketen useita kirjoja, vieläpä kahdesta paikasta. Vaikuttaa vähän siltä, että Bookplussan ja Adlibriksen jälkeen täytyy pian suunnata kirjahyllykauppaan...

Bookplussan ostoskoriin tarttui seuraavat:
  1. Ozzy Osbourne ja Chris Ayres: Minä, Ozzy (luin Sharon Osbournen elämäkerran, nyt on Ozzyn vuoro)
  2. Riikka Pulkkinen: Raja (voisi lukea vähän enemmän suomalaisia kirjoja, löytyy luettavien listaltakin)
  3. Ilkka Raitasuo ja Terhi Siltala: Kellokosken prinsessa (entä jos ihminen ei sovi tiettyyn muottiin?)
  4. Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua (katsoin elokuvan useamman kerran, ostin omaksi ja nyt oli hankittava vielä kirjakin)
  5. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (paljon blogisavuja, minäkin haluan tutustua)
Adlibriksestä tilasin seuraavat:
  1. Steven Hall: Haiteksti (kiinnostava ulkoasu, toivottavasti tarinakin vie mukanaan)
  2. György Dragomán: Valkoinen kuningas (harvemmin tulee luettua Itä-Eurooppaan sijoittuvia kirjoja. Kirjailija on näemmä syntynyt Transilvaniassa!)
  3. Tash Aw: Silkkimies (hieno kansi, tarinaa vierailta mailta)
  4. J.M. Coetzee: Häpeäpaalu (ei ole tullut Nobelpalkittuja teoksia juurikaan luettua) 
  5. Thomas Harris: Nuori Hannibal (nyt on viimeinenkin Hannibal -kirja omana)
  6. Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani (Pulitzerpalkittu klassikko, pakko tutustua)
  7. Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi (Pariisi - tarvitseeko muuta syytä? Hemingwaykin kiinnostaa)
Tämmöistä tällä kertaa. Yritän malttaa jättää kirjat pöydälle ja lähteä nukkumaan. Kirjavia unia ;)

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Coelho ja kauniit kuvat

Kävin joku aika sitten kurkistelemassa anoppilan kirjahyllyä ja sieltä pisti silmään väriläiskä, Paulo Coelhon Rakkaus, ajattomia mietelauseita -kirja. Selailin kirjaa ensin kiikkutuolissa seurustelun lomassa ja otin sen sitten kotiin luettavaksi, etten nyt ihan lukutoukan mainetta saa. (Hah, myöhäistä... Mieskin juuri eilen huomautti, että "minunlaiselleni" pitäisi olla sellaisia suihkukirjoja, että saisin lukea suihkussakin. Siis samalla periaatteella kuin lasten kylpykirjat, sellaiset pehmeät muoviset. Siinäpä jollekin haastetta! Kuinkahan paksu olisi esimerkiksi Taru sormusten herrasta -trilogia suihkukirjana...)




Paulo Coelho: Rakkaus, ajattomia mietelauseita
(Amor)
kuvittanut Catalina Estrada
Bazar, 2010
128 sivua


Tähän pieneen kirjaan on koottu Coelhon mietteitä rakkaudesta, ajatelmia hänen kirjoistaan (mm. Valkyriat, Portobellon noita, Zahir) ja kolumneistaan. Mietelauseet on jaettu kahdeksaan aihealueeseen. Kirjan kauniin ja värikkään kuvituksen on tehnyt Catalina Estrada.








En ole aikaisemmin lukenut Coelhoa, olen kuvitellut hänen kirjansa jotenkin vaikeiksi, tai siis filosofisiksi, hirveän syvällisiksi ja pohdiskeleviksi. Osa Rakkaus -kirjan mietelauseista on hyvinkin yksinkertaisia, joitakin joutuu ajattelemaan pidempään. Kirja toimi hyvin iltalukemisena, muutama sivu ennen nukkumaan menoa oli ihan sopivasti.

Kaikki rakastavaiset, niin miehet kuin naisetkin,
säikähtävät ajatusta,
ettei rakkaus olekaan pelkkä siunaus vaan samalla
jotain äärimmäisen vaarallista ja ennalta arvaamatonta,
jotain joka voi aiheuttaa vakavia vaurioita.
Jokaisen rakastuvan tuleekin tajuta,
että hän altistaa niin ruumiinsa
kuin sielunsakin monenlaisille ruhjeille,
mutta että hän ei voi syyttää siitä koskaan kumppaniaan,
koska riski on sama molemmille.

Kolumni - Rakkauden haavoittamien käyttäytymissäännöt

Rakkaus -kirjan perusteella mielikuvani Coelhosta ei ainakaan hirveästi muuttunut. Ihan mukava kirja, mutta ei herättänyt mitään suuria tunteita. Kuvituksesta tykkäsin kovasti, ilman sitä kirja olisi ollut aika tylsä. Mietelausekirjan perusteella tietää vähän mitä odottaa, mikäli jatkan Coelhon tuotantoon tutustumista. Mitä Coelhon kirjaa suosittelisitte tällaiselle vasta-alkajalle?

maanantai 8. elokuuta 2011

Kesäkirja syksyn kynnyksellä



Tove Jansson: Kesäkirja
(Sommarboken)
WSOY, 1973
143 s.


Tove Janssonin Kesäkirjaa on kehuttu kautta blogistanian ja suositeltu kesälukemiseksi  (mm. Kirjamielellä, K-blogi). Kiinnostuin siitä itsekin ja sain varattua sen yhdestä sivukirjastosta lähikirjastooni. Jostain syystä muut kirjat kiilasivat sen edelle, mutta viimein tuli Kesäkirjan vuoro.

Kesäkirjassa kerrotaan Sophian, hänen isänsä ja isoäitinsä kesänvietosta eräässä Suomen saariston saaressa. Uidaan, telttaillaan, seikkaillaan ja kalastetaan. Nautitaan kesästä. Kirjassa on myös synkempi vivahde, kuolema kulkee toistuvasti Sophian ja isoäidin ajatuksissa ja keskusteluissa. Sophian äiti on kuollut ja ilmeisesti myös isoisä. Siitä huolimatta tarina ei ole synkkä.

Ensimmäinen ajatus kirjaa aloittaessa oli, että olisi pitänyt lukea kirja aikaisemmin. Kesän alussa. Mutta sitten tarina jo veikin mukanaan. Hymyilytti. Välillä olisi voinut luulla lukevansa kahdesta lapsesta, ei lapsesta ja vanhuksesta. Teksti on Tovemaista, sujuvaa, soljuvaa ja jotenkin leppoisaa. Tarinan edetessä kesä alkaa kääntyä loppupuolelle, huomasinkin lukevani kirjaa juuri oikeaan aikaan.

Joka kerta yöt pimenevät aivan huomaamatta. Jonain iltana elokuussa sitä menee ulos asialle ja yhtäkkiä kaikki on sysipimeää, iso lämmin musta hiljaisuus talon ympärillä. Jatkuvasti on kesä, mutta se ei enää elä, se on seisahtunut kuihtumatta eikä syksy ole vielä valmis tulemaan. Tähtiä ei vielä ole, vain pimeää.

Niin kauniisti sanottu. Nyt saa syksy tulla. Ihana sateinen, hämärtyvä, kirpeä ja rapisevalehtinen syksy.

Kirjallinen maailmanvalloitus jatkui Kesäkirjan myötä Suomeen.

torstai 4. elokuuta 2011

New Moon ja kirjallinen maailmanvalloitus

Miten lie meni heinäkuu niin nopeasti ohi, etten saanut luettua kirjoja loppuun. Luin kyllä, mutta useampaa kirjaa kerralla ja pienissä pätkissä. Englanniksi lukeminenkin ilmeisesti hidasti tahtia, pärjäsin sentään aika hyvin ilman sanakirjaa.

Sain luettua Stephenie Meyerin New Moonin. Mietin pitkään mitä tekisin tämän Twilight -sarjan kanssa, blogimielessä siis. Tiedän, että en osaa (edelleenkään) sanoa tästä oikein mitään. Silti tuntuu, että haluan tallentaa blogiini kaikista lukemistani kirjoista jotain. Jotain muutakin kuin kirjailijan ja kirjan nimen luettujen listalle. Samasta syystä ajattelin mainita postauksessa kirjailijan ja kirjan nimen lisäksi vähän muitakin tietoja. Sivumäärän nyt ainakin jos en muuta. Tähtiä tai muitakaan palleroita ja plussia en nyt lähde lisäämään.




Stephenie Meyer: New Moon
Little, Brown Book Group, 2006
497 sivua


New Moon on siis Twilight -sarjan toinen osa. Edellisessä osassa Bella joutui pakenemaan Phoenixiin, jonne jäljittäjävampyyri James häntä seurasi. Bella joutui ansaan, mutta selvisi kuitenkin hengissä -Culleneiden ansiosta- ja palasi takaisin kotiinsa Forksiin. Bellan ja Edwardin elämä ei muutu vieläkään rauhalliseksi. Bellan 18-vuotissyntymäpäiväjuhlissa tapahtuu jotain, mikä muuttaa kaiken.

“And I´ll make you a promise in return,” he said. “I promise that this will be the last time you´ll see me. I won´t come back. I won´t put you through anything like this again. You can go on with your life without any more interference from me. It will be as if I´d never existed.”

Sarjan toisessa osassa keskitytään Bellan lisäksi enemmän ihmissusiin, erityisesti Jacob Blackiin. Mukana on silti sekä hyviä että pahoja vampyyreja. New Moon on edeltäjäänsä synkempi ja vakavampi. En tiedä johtuuko alkuperäiskielestä, syksystä vai mistä lie mielenliikusta, mutta järistyksiltä, niiskuttamiselta ja silmien kostumiselta ei voinut välttyä. En muista kokeneeni kirjaa näin vahvasti suomeksi luettuna, joten ehkä kielellä oli merkityksensä. Tykkäsin kovasti!

Sitten vielä hieman haasteasiaa. Monessa blogissa on menossa maailmanympärimatka, kirjallinen maailmanvalloitus, johon minäkin päätin osallistua. Lumikin keksimän haasteen tavoitteena on lukea yksi kirja jokaisesta maailman maasta. Kirjailijan kotimaalla ei siis ole tässä merkitystä, vaan sillä, mihin maahan kirjan tarina sijoittuu. Alkuperäinen haaste löytyy täältä. Minun kartassa on 223 maata, joten niillä mennään. Liian ryppyotsaisesti en tähän haasteeseen suhtaudu. En aseta itselleni aikarajoituksia. Jos jossakin kirjassa seikkaillaan useammassa maassa, valitsen siitä itselleni sopivan maan. Haasteen etenemistä voi seurata blogini alalaidassa olevasta kartasta sekä tunnisteella Kirjallinen maailmanvalloitus.

Ensimmäinen matkakohde on Yhdysvallat, jonne matkustin siis Stephenie Meyerin New Moonin mukana.

Muutama uusi lukija on löytänyt blogiini, oikein paljon tervetuloa! Käykää vapaasti kommentoimassa :)