23 lokakuuta 2011

Pikku Naisia (ja lämpimät varpaat)



Louisa M. Alcott: Pikku naisia
(Little Women, 1868)
WSOY, 2004
255 sivua


Pikku naisia nousi luettavien listan kärkeen kirjaston ja 10 klassikkoa haasteen myötävaikutuksella. En enää edes muista minkä takia se listalle pääsi, mutta luettua tuli. Onneksi, sillä kirja ylitti ennakko-odotukset.

Kirjassa seurataan Marchin sisarusten, Megin, Jon, Bethin ja Amyn elämää. Eletään Yhdysvaltain sisällissodan aikaa, perheen isä on rintamalla sotapappina, äiti huolehtii perheestä ja käy auttamassa vähäosaisia. Kaunis Meg toimii kotiopettajattarena, poikamainen Jo on Marchin tädin seuraneiti, musikaalinen Beth ja sievistelevä Amy ovat koululaisia. Tytöt tekevät käsitöitä, ystävystyvät naapurin Laurien kanssa ja esittävät näytelmiä. Kahden joulun väliin mahtuu iloa, surua, häpeää, oppimista ja kasvua kohti aikuisuutta.

Heti alusta alkaen kerronta tuntui olevan sujuvaa ja soljuvaa. Sitten tökkäsi. Kuului sarjakuvien jarrutuksen kaltainen ääni, SKRIIHIHIHIIK! En voi sietää sitä, kun kirjailija aloittaa kaikkitietävän ja hieman vähättelevän keskustelun lukijan kanssa! Kun luen (hyvää) kirjaa, uppoan sen maailmaan. Kirjailijan tuppautuminen minun ja tarinan väliin ikäänkuin herättää ja repäisee pois tuosta maailmasta, muistuttaa, että se on "vain kirja". Sellainen ei käy! Onneksi tuota ei kuitenkaan tapahtunut usein, vaan tarina sai viedä ja viihdyttää.

- Teidän ei tarvitse käydä koulua ilkeiden tyttöjen kanssa, jotka tekevät kiusaa jollette osaa läksyjänne, nauravat puvuillenne, sorvaavat isäänne, jollei hän ole rikas, ja loukkaavat teitä, kun nenänne ei ole kaunis.
- Jos tarkoitat solvaamista, niin älä puhu sorvaamisesta, aivan kuin isä olisi mikäkin puupalikka, oikaisi Jo nauraen.
- Minä tiedän mitä tarkoitan, eikä sinun tarvitse olla ollenkaan pilkanhenkinen. On hienoa käyttää uusia sanoja ja rikastuttaa sanavarastoaan, Amy vastasi arvokkaasti.

Sisaruskuvausta oli mielenkiintoista lukea, meiltä kun löytyy kaksi pienellä ikäerolla (kuten kirjassa) syntynyttä tyttöä. Voin jo kuvitella heidät teini-iässä... Apua! Kirja sai myös muistelemaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani. Sisarusten "salainen yhdistys" toi mieleen oman salapoliisikerhomme itse keksittyine salakirjoituksineen, jonka aakkosia muuten muistan vieläkin :)

Lukunautintoa häiritsi hieman tarinassa välillä ilmenevä opettavaisuus, mutta koska kyseessä on nuorten kirja, sen ymmärsi ja jätti huomioimatta. Vaikka Alcott on kirjoittanut kirjan lähes 150 vuotta sitten, kieli ei tunnu häiritsevän vanhalta, vaan pidin hänen kuvauksestaan.

Sisaret istuivat suojaisessa sopessa, valot ja varjot leikkivät heidän yllään, tuoksuva tuuli hyväili heidän hiuksiaan ja viilensi heidän kuumia poskiaan ja kaikki metsän pikku eläjät jatkoivat puuhiaan ikään kuin tytöt olisivat olleet vanhoja ystäviä. Meg istui tyynyllään ommellen näppärästi; punaisessa puvussaan hän näytti suloiselta ja raikkaalta kuin ruusunnuppu. Beth lajitteli käpyjä, joita kuusien alla oli runsaasti, sillä hän osasi näperrellä niistä kaikenlaista hauskaa. Amy piirsi sananjalkaryhmää, ja Jo luki ääneen ja kutoi.

En tiennyt ennen kirjan aloittamista, että siihen on myös jatko-osia. Näyttää siltä, että luettavien lista lähtee taas rönsyilemään. Kipaisinkin samantien kirjastoon, josta nappasin mukaani kaksi seuraavaksi ilmestynyttä kirjaa sekä Pikku naisia DVD:n. Elokuva on vuodelta 1994, pääosissa Trini Alvarado (Meg), Winonan Ryder (Jo), Claire Danes (Beth), Kirsten Dunst (Amy), Christian Bale (Laurie) ja Susan Sarandon (äiti-March). Elokuva ei ollut niin hyvä kuin kirja, puvut ja maisemat tosin olivat ihania. Mutta olisiko takakannessa voitu sanoa, että elokuvan tapahtumat jatkuvat Pikku naisia -kirjaa pidemmälle? Hieman spoilasi seuraavaa kirjan lukemista, mikäli elokuvan tapahtumat löytyvät seuraavista kirjoista.

Psst... Kuume on laskenut, prätkäsaappaat voittivat ;)


Kuva: www.brandos.fi

14 kommenttia:

  1. Sekä elokuva että kirja ovat ihania :-) Wimona Ryder on jotenkin mainio Jo...

    VastaaPoista
  2. Minä luin myös kirjan vähän aikaa sitten, elokuvan olen nähnyt jo vuosia sitten. minustakin Ryder on Jona ihana ;)

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut tämän nuorempana useaan kertaan ja jatko-osatkin olen lukenut. :D Kannattaa, pidin niistä ainakin aikoinaan kovasti! Jonkun elokuvaversionkin olen Pikku naisista nähnyt, mutta niitähän taitaa olla kaksi? En siis ole ihan varma, onko se tuo sama, luultavasti kuitenkin on. Siitä ei ole kyllä kauheasti muistikuvia.

    VastaaPoista
  4. Minäkin rakastan Pikku naisia! Äitini osti sen minulle jo aika nuorena, koska kuulemma jokaisen naisen hyllystä pitäisi löytyä tämä kirja. ;)

    Pidin myös tuosta elokuvasta. Se tosiaan käsittää kaksi kirjaa, tuon Pikkunaiset ja sen jatko-osan, joka taisi olla nimeltään viimevuotiset ystävämme.

    VastaaPoista
  5. Minulla Pikku naisia odottaa vielä hyllyssä lukemattomana. Katsotaan koska sen vuoro tulee, innolla odotan.

    VastaaPoista
  6. Pikku naisia (jatko-osineen) on ollut lapsesta asti ehdoton suosikkini. Tutustuin Alcottin maailmaan joskus ala-asteikäisenä ja olen jo pudonnut laskuista kuinka monesti olen Pikku naisiakin lukenut. Olen joskus asiaa pohdittuani myös päätynyt siihen tulokseen, että nimenomaan nämä kirjat ovat "osasyy" siihen, että minä olen tällä hetkellä juuri sellainen kuin olen. Positiivisessa mielessä. :)

    Elokuvasta en ole samalla tavalla pitänyt. Niin kai se yleensä meneekin, että kun rakastut johonkin kirjaan, on elokuvasta mahdotonta löytää samanlaista tunnelmaa.

    VastaaPoista
  7. Olen lukenut Pikku naisia joskus kauan sitten, olisi virkistävä lukea uudestaan.

    Elokuva on ihana, löytyy omasta hyllystäkin. Pitäiskin katsella tässsä joku ilta viltin alla glögiä siemaillen ;)

    VastaaPoista
  8. Booksy ja Sanna/Luettua: Winona Ryder oli kyllä paras. Christian Bale Laurien roolissa jotenkin häiritsi, mielessä pyöri vain Amerikan psyko -elokuva :D

    Anki: Kyllä elokuvaversioita tosiaan taitaa olla useampia.

    peikkoneito: Viisas äiti :) Voi ei, nyt lukunautinto kärsii. Viimevuotiset ystävämme on tosiaan tuo seuraava osa.

    Katri: Kiva kuulla mitä sinä tästä pidät :)

    Susanna: Ihmettelen miten en ole itse näitä lapsena lukenut, olen kuitenkin ollut lukutoukka ja kirjaston ystävä aina. Hauskaa, että kirjat ovat vaikuttaneet sinuun noin paljon :) Niinhän se monesti on, että kirja on parempi kuin elokuva.

    Susa: Saattaisihan tuon elokuvan katsoa vielä uudestaankin. Mutta taidan kuitenkin napata tuohon viltti+glögi -yhdistelmän kaveriksi jonkin muun elokuvan :)

    VastaaPoista
  9. Luin tän joskus kymmenen vanhana ja tykkäsin! Nyt se on odottanut jo pari vuotta omassa hyllyssä lukuvuoroaan. Ehkä pian muistelen lapsuutta tämän kirjan kanssa :)

    VastaaPoista
  10. Tulin heti vastavuoroisesti kurkkimaan sun blogia ja kiinnostavalta näyttää! Haluaisin itsekin kirjoittaa enemmän kirjoista ja tulen kyllä niin vielä tekemäänkin.

    Niin kirja kuin leffakin (Pikku Naisia) on tuttuja juttuja mulle, vaikka onhan molemmista aikaa vierähtänyt, kauan, enkä kykene enää muistamaan, tuliko mulle tuo SKRIIHIIHIIK-ääni :D !

    Ja nuo kengät on mainiot, olen samoja itsekin katsellut sivusilmällä ;) Epätoivoisesti nyt yritän olla ostamatta kenkiä...saa nähdä, miten pitkään kestän.

    VastaaPoista
  11. Helmi-Maaria Pisara: Kyllä vain :) Klassikkohaastetta kahlatessa voi löytyä helmiä!

    ANNI: Olisi kiva kuulla miten mielipide on kymmenessä vuodessa muuttunut. Minua vähän hirvittää lukea vanhoja suosikkeja, jos niistä ei enää tykkääkään...

    Kissaämmä!: Kiva kun poikkesit :) Jospa minä olen vain vähän yliherkkä noille kirjailijan jutusteluille... Kengät on kyllä mainiot, niistä tuli heti suosikit :) Harmi vain kun ei tullut kuvattua kenkiä itse vaan nappasin kuvan netistä. Iski laiskuus...

    VastaaPoista
  12. Pikku naisia on kyllä mainio kirja. Itseltä löytyy kirjahyllystä oman äidin vanha kirja vuodelta 1965 (yhdeksäs painos). Kirjan alkulehden mukaan oma äiti on saanut tämän kirjan vuonna 1967. Kuuluu kirjahyllyn aarteisin vanhojen Tiina-kirjojen kanssa :)

    VastaaPoista
  13. Kielo: Tuollaisilla perintökirjoilla on kyllä tunnearvoa <3 Ja vielä Tiina -kirjojakin! Meillä Kirppu-neiti opettelee lukemaan minun vanhasta aapisesta jossa on maininta "ostettu omalla rahalla" :D Olisikohan ensimmäinen ostamani kirja...

    VastaaPoista