lauantai 5. toukokuuta 2012

Ninan matka - Tositarina Varsovan getosta



Lena Einhorn: Ninan matka - Tositarina Varsovan getosta
(Ninas resa. en överlevnadsberättelse, 2005)
Otava, 2007
286 sivua


Meinasi tulla hätä, että ehdin lukea tämän kirjan ennen kuin saan TBR100 -listani julkaistua. Eihän se nyt passaa, että edetään väärässä järjestyksessä... Ensin tehdään lista ja sitten vasta aletaan käymään sitä läpi, niin päin se olla pitää ;)

Ninan matka - Tositarina Varsovan getosta on Lena Einhornin kirjoittama kirja äitinsä Nina Einhornin (o.s. Rajmic) elämästä toisen maailmansodan aikaisessa Puolassa. Nina halusi kertoa tarinansa veljensä Rudekin takia, joka oli pelastanut hänen henkensä useampaan kertaan. Kirja perustuu Ninan 1990-luvulla itse sanelemiinsa muistoihin, Lenan vuonna 1999 tekemään nelituntiseen Ninan haastatteluun sekä viisituntiseen täydentävään haastatteluaineistoon, joka on tehty Ninan viimeisenä elinvuotena. Lisäksi kirjassa on osin muutakin faktatietoa kyseisestä ajasta.

Ninan elämä muuttui lopullisesti varhain perjantaiaamuna 1. syyskuuta 1939. Sinä aamuna marssi Saksan armeija Puolaan. Se päivä oli Ninan paratiisin, hänen juutalaisen Puolansa, lopun alkua. Mutta loppu tulisi hitaasti, hämäävän hitaasti, niin hitaasti, että he kaikki - kaikki Ab-koulun oppilaat, kaikki ne jotka kävelivät deptakilla Trauguttinkadun ja Adrzejnkadun välillä, kaikki ne jotka pelasivat korttia hänen äitinsä kanssa ja keskustelivat maailmanpolitiikasta hänen isänsä kanssa - ehtisivät tottua tuohon käsittämättömään. Kaikki, vaikkakaan useimmat heistä eivät enää olisi silloin elossa.

Kuten kirjan nimikin jo kertoo, sijoittuu osa kirjasta Varsovan gettoon, juutalaisille tarkoitettuun aidattuun asuinalueeseen, jonne Nina perheineen muuttaa. Rajmicin perhe valmistautuu kokemaan getossa kovaa elämää ja jopa köyhyyttä, mutta olettavat säilyvänsä siellä hengissä. Ihmisiä kuitenkin tapetaan, olot huononevat ja lopulta aloitetaan junakuljetukset epämääräisille työleireille, joiden todellisesta määränpäästä alkaa herätä epäilyksiä ja pelkoja. Aluksi getossa piileskely ja myöhemmin sieltä pakeneminen tuntuu olevan ainoa vaihtoehto selvitä hengissä. Mutta geton muurien ulkopuolella arkipäivää on piilopaikan löytäminen, kiinnijäämisen pelko ja sodan loppumisen odotus.
 
Koska kyseessä on tositapahtumiin perustuva selviytymistarina, tuntuu ikävältä puuttua kerrontatapaan. En kuitenkaan voi muutakaan, sillä kerronta vaikutti niin paljon lukemiseeni. Vaikka Lena Einhorn on takakantta lainatakseni lääkäri, syöpään ja virologiaan erikoistunut biologi sekä kirjailija ja elokuvaohjaaja ei hänen kirjoitustapansa ainakaan tämän kirjan osalta saa minulta kiitosta. Tarinaa kerrotaan vuoroin Lenan, hänen äitinsä Ninan ja Ninan äidin Fanjan näkökulmasta. Heti alusta asti on vaikeaa erottaa kenestä kulloinkin kerrotaan, eikä aikamuotojen vaihtelu läpi kirjan ainakaan selvennä kuvaa. Lukeminen olikin hyvin raskasta, sillä jouduin monta kertaa palaamaan takaisin selvittääkseni missä, milloin ja kenessä mennään. Ehkä tästä syystä henkilöt ja tarina eivät tule kovin lähelle. Myös Aino oli kiinnittänyt huomiota kerronnan vaihtelevuuteen.

Ninan tarina itsessään, ilman kerronnallisia seikkoja, oli kuitenkin mielenkiintoinen lukea. En nimittäin muista aiemmin lukeneeni (pääosin) Varsovan gettoon sijoittuvaa selviytymistarinaa, joten siltä osin koin saavani uuden näkökulman toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin.


Sitaattikunniamaininnan saa:
"Tuuli puhalsi, aurinko paistoi, tie oli auki edessäni."

Nyt on saatu ensimmäinen kirja TBR100 -listaltani luettua. Parhaillaan lukemani kirja on myös samaiselta listalta, ihan erilainen ja alusta asti hurmaava!

8 kommenttia:

  1. Kiinnostaa tämmöinen tarina. Sehän näissä tositarinoissa on vikana, että kerronta tökkii, mutta jos vain ohittaisi moisen ja poimisi tarinan mieleen..hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pisarainen, lue ihmeessä jos kiinnostaa! Minä kyllä yritin ohittaa kerronnan ja aikamuotojen ontumisen, mutta ei onnistunut. Joskus kerronta tökkii ja joskus ei, mutta tarinahan näissä tosiaan onkin pääosassa :)

      Mukavaa sunnuntaita sinnekin Euroopan kolkkaan :)

      Poista
  2. Pongasin tänään kirpparilla elämänkerran, joka sijottui muistaakseni myöskin Varsovan gettoon (tai jonnekin sinne päin, unohdin sen sitten kun en kirjaa ostanutkaan) ja kun kokeeksin luin pienen pätkän kirjasta, joka on otteita kirjailijan päiväkirjasta niin... siis tekstiä ei pystynyt ottamaan vakavasti. Se vaikutti ihan sellaiselta, että se on kirjoitettu vain myytäväksi. Tiedä mikä on totuus, mutta ei vakuuttanut minua ;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, eihän kirja sattumoisin ollut Mary Bergin Päiväkirja 1939-1944 - Kasvun vuodet Varsovan ghetossa? Tuon kyseisen kirjan arvostelu sattui vasta silmiini Kirjavinkit -sivustolla.

      Sääli, että kirjoitustapa vaikuttaa lukuvalintaan ja -elämykseen myös tietokirjallisuudessa ja etenkin elämäkerroissa, mutta niin se vain joskus on :(

      Poista
  3. Kirjoitat hienosti, oma postaukseni tästä kirjasta on kovin lyhyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aino :) Lisäänkin linkin sinun postaukseen!

      Poista
  4. Hmm, minulla tämä odottaa hyllyssä, en vain ole saanut luettua. Harmi, jos kerronta tökkii :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta Karoliina, eihän sitä tiedä vaikka kerronta ei häiritsisikään sinua :) Ei tämä pahimmasta päästä ollut, joten kannattaa lukea.

      Poista