lauantai 9. kesäkuuta 2012

Haudankaivaja

Nyt kun olen säätänyt ja vääntänyt blogin uuden ilmeen kanssa muutamia (tuskaisia) tunteja, voin keskittyä taas olennaiseen, kirjoihin. Toivotan samalla uudet lukijatkin tervetulleeksi, kun en sitä ole aiemmin muistanut tehdä. Eli tervetuloa, toivottavasti viihdytte :)




Anna Jansson: Haudankaivaja
(Först när givaren är död, 2009)
Gummerus, 2009
359 sivua


Satun minihaasteen kolmannessa osassa oli ohjeistuksena lukea kirja, joka sijoittuu saarelle. Anna Janssonin Haudankaivaja on ollut pitkäaikaislainassa vanhemmiltani, parin muun kirjan lisäksi, viimeinkin tuli sopiva hetki ja kannuste lukea kirja. Terveisiä siis Gotlannista!

82 -vuotias Frida Norrby nähdään kulkemassa keskellä yötä ulkona lapion kanssa. Pian Fridan talo palaa ja ilmeisesti Frida sen mukana. Rikostarkastaja Maria Wern ryhtyy tutkimaan tulipaloa, joka saattaakin olla murhapoltto. Wernin aika ei käy pitkäksi, sillä pian tutkittavana on toinenkin kuolemantapaus sekä katoaminen, lisäksi huolta aiheuttaa ampumavälikohtauksessa vakavasti haavoittuneen miesystävän tila. Onko pienen Roman kylän tapahtumilla jokin yhteys, ja jos on niin mikä?

Maria Wern oli minulle ihan uusi tuttavuus. Valitettavasti on sanottava, että meistä ei ainakaan näin ensitapaamisella tullut ylimpiä ystäviä, enkä mene lupaamaan uusintatapaamista. Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia kirjasta, joten ainakaan se ei ole syynä laimeahkoon lukukokemukseen. Ei vain sytyttänyt eikä vienyt mukanaan, vaikka kirjassa ei varsinaisesti mitään vikaa ollutkaan. No sen verran mainittakoon, että Janssonin erityisesti vanhustenhoitoon kohdistuva yhteiskuntakritiikki vähän väsytti. Myös paikoitellen kovin eteeriseksi ja viipyileväksi muuttuva kuvailu, joka oli jotenkin ristiriidassa Maria Wernistä muodostamani mielikuvan kanssa, häiritsi hieman.

Jos Maria Wern jättikin hieman kylmäksi ihastuin kovasti muutamiin muihin kirjan henkilöihin, kuten topakkaan ja sympaattiseen, ehkä hieman pakkomielteiseen ja jopa vainoharhaiseenkin Frida Norrbyhyn; ulkokuoreltaan kovaan, mutta pinnan alta herkkään Joakim Rydbergiin sekä nenänsä joka paikkaan työntävään uteliaaseen joka alan asiantuntijaan Bibbi Johnssoniin (kaikessa ärsyttävyydessään).

     "Serkun mies on vartija ja hän sanoo, että poliisin pitää etsiä tekijää uhrin välittömästä läheisyydestä. Teidän pitäisi kysyä Sturelta, hän tietää kuinka tutkinta pitää hoitaa. Hänellä on pitkäaikaista kokemusta tästä työstä." Bibbi nyökkäsi Hartmanille, jolla oli suuria vaikeuksia pitää naamansa peruslukemilla ja säilyttää ilmeessään tilanteen edellyttämä vakavuus. "Sture ei voi käsittää, että niin yksinkertaisen poliisintyön tekemiseen tarvitaan niin pitkä koulutus. Ne pirulaiset pitää hitto vieköön vain napata. Telkien taakse vaan. Niin Sture sanoo ja hän kyllä tietää, koska hän on tehnyt töitä vartijana yli kaksikymmentä vuotta."

Kirsin kirjanurkassa pohdittiin juuri dekkareiden realistisuutta. Vaikka Haudankaivaja sijoittuu Romaan, pieneen noin 1000 asukkaan kylään (kertoo Wikipedia), ei rikosten runsaus häirinnyt tai tuntunut epäuskottavalta. Kirjassa oli myös ripaus yliluonnollisuutta aaveiden muodossa, mutta siinähän ne menivät missä murhatkin. Loppujen lopuksi kirja oli ihan toimiva kokonaisuus, vaikka se ei onnistunutkaan kääntämään minua dekkareiden ystäväksi.


Sitaattikunniamaininnan saa:
 Aikaa on niin vähän ja ihminen haluaa ehtiä niin paljon.

Satun minihaaste 3/12: Saarella

14 kommenttia:

  1. Sattui vähän huonoon saumaan nyt. Yöpöydällä odottelee yksi Jansson, enkä ole vielä häneltä yhtään lukenut. Taitaa mennä hetki ennen kuin saan aloitettua :D

    Nätti ulkoasu. Onnistunut (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalice, ei taida Anna Jansson olla suosikkikirjailijani :( Olisi silti kiva kuulla, mitä sinä tykkäät hänen kirjoistaan :)

      Kiitos :) Vanha malli alkoi jo vähän kyllästyttämään. Onpahan vähän kesäisempi tausta ja muutenkin vähän kohentunut ulkoasu.

      Poista
  2. Itsekään en ole suuren suuri dekkareiden ystävä, mutta tykkään todella paljon Tomas Arvidssonin Sapo-kirjoista (esim. Vanhan ystävyyden nimissä, Herrojen kanssa varkaissa, Varas varkaalta) joissa rehtori äityy rötöstelemään. Niissä on sitä jotakin. Helpostilähestyttävää tai veitikkamaista.

    Mukavan yksinkertainen ulkoasu. :) Näin muuten just eilen samanlaisia orvokkeja lähipubin terassilla istuskellessani ja kiinnitin keskustelukumppanin huomion niihin. Tosi hehkuva väri.

    VastaaPoista
  3. Maukka, Tomas Arvidsson ei ainakaan äkkiseltään kuulosta tutulta, kiitos vinkistä :) Minä lainasin kirjastosta Enid Blytonin viisi ensimmäistä Viisikko -kirjaa, ehkä nekin menevät tähän dekkariosastoon? Mukavan kesäisiä (ja ruokaisia!) kirjoja. Olen lukenutkin suurimman osan Viisikoista, mutta ajattelin lukea nyt sarjan alusta loppuun.

    Kiitos :) Meidän pihassa kasvaa juuri tuollaisia kuvan värisiä hehkuvan oransseja ja keltaisia kukkia. Ei tosin orvokkeja vaan pieniä unikkoja (Siperian unikko? En ole mikään kukkaekspertti) :) Terassille -meikäläisittäin patiolle- en ole vielä tälle kesää ehtinytkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, meillä oli siperianunikkoja kotipihassa taannoin kun asuin vielä vanhempien kanssa, tosi nättejä. ^^ Uu, saat tällätä purkkeja patiollekin! Asun kerrostaloyksiössä, ja taloyhtiössä on ainoastaan porraskäytävään aukeavia tuuletusparvekkeita, joille on paha panna kukkia. Voivat nääs olla tiellä jos joku vuodevaatteitaan tuulettaa. Lisäksi taloyhtiön isännöitsijä on aika insinöörimäinen vanhempi mies, joka ei juuri herkistynyt, kun tiedustelin yhtiökokouksessa mahdollisuutta hankkia jotain kasveja sisäpihalle kesäksi. -.- No, ensi keväänä olen varautunut ynseään vastaanottoon ja vaadin neitimäisiä suunnitelmiani toteutettavaksi. :D

      Hyvät kesälukemiset olet valinnut. Pitäisi ehkä itsekin palata niihin ja muistella lapsuuden kesiä...

      Poista
    2. Hyvä Maukka, ole sitten jämynä ensi keväänä kukkien suhteen :D

      Poista
  4. Minä olen suuri dekakrien ystävä eli varmaan 1/4 osa kaikesta lukemastani on dekkareita. Pieni viite: Luen vähintäin sata kirjaa vuodessa...;-)

    Luin Anna Janssonia ja Mari Jungstedtia vuosia, kunnes aloin sekoittaa heitä toisiinsa ja yhtäkkiä tuntui kuin samat tarinat toistuisivat, jätin molemmat dekkaristit. Paljon, pljon parempaa löytyy vaikka Minette Waltersilta (Kuvanveistäjä, Häpeänaanio, Pirunkettu etc.) sekä Colin Dexteriltä. Jos pysytään pohjoismaissa niin Camilla Läckberg (Merenneito!) ja Åsa Larsson ovat laatukekkaristeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, muistin kyllä, että luet paljon dekkareita :)

      Kiitos vinkistä! Åsa Larssonia löytyykin omasta hyllystä...

      Poista
  5. Minä ahmin joku kuutisen vuotta sitten Janssoneita, mutta sitten muutama vuosi tapahtui jotain ja hänen kirjansa tuntuvat ihan ok:lta, muttei enää ole sitä samaa "hehkua" mitä oli ennen.

    Mutta voi, Larsson on kyllä täysi 10!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin Susa huomannut, että pidät Larssonin kirjoista :) En vain ole ihan tarkkaan arvioitasi lukenut kun tarkoituksenani on tutustua Larssonin tuotantoon, ainakin sen verran mitä meidän kotikirjastostamme löytyy.

      Poista
  6. http://villasukkakirjahyllyssa.blogspot.se/

    Muodossa näkyy lukija kuvake, huomasin tämän outouden omassani, ajattelin ilmoittaa kaikille, joilla tiedän olevan saman ongelman :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika mystistä, Jokke! Tuollehan ei ilmeisesti voi tehdä itse mitään?

      Poista
  7. Kuuntelin tämän juuri, ja kokemus oli mukavan viihdyttävä. Maria Wernin koin minäkin etäiseksi, mutta Frida oli hahmona kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, Fridan kaltaiset vanhat ja persoonalliset mummot tuovat mukavan lisän tarinaan :) Dekkari varmaan toimii hyvin äänikirjana, minä vain en oikein ole sinut äänikirjojen kanssa.

      Poista