tiistai 21. elokuuta 2012

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille



Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
(Miss Peregrine´s Home for Peculiar Children, 2011)
Schildts & Söderströms, 2012
350 sivua


Näin Riggsin kirjan ensimmäisen kerran jonottaessani kirjaston tiskille jonkin kirjatiedustelun vuoksi. Kirja oli aseteltu uutuushyllyyn ylhäiseen yksinäisyyteensä, erilleen muista, ja kansikuva erottui (edukseen!) muutaman metrin päähänkin. En sitten viitsinyt poukkoilla pois jonosta ja kirja jäi lainaamatta ja samalla pyörimään ajatuksiini. Nyt viimein pääsin lukemaan kirjan, kiitos kustantamolle arvostelukappaleesta!

Jacob Portman on koko nuoren ikänsä kuullut vaarinsa merkillisiä tarinoita orpokodista, jossa hän asui lapsena, sekä sen omalaatuisista asukkaista. Tarinoidensa tueksi vaari on näyttänyt mitä kummallisimpia valokuvia. Jacobin varttuessa ja vaarin vanhetessa ja osoittaessa enemmän ja enemmän vanhuudenhöperyyden merkkejä hirviöpuheineen ja paniikkeineen Jacob alkaa epäillä vaarin tarinoiden todenperäisyyttä. Jacob kuitenkin löytää vaarinsa pahasti haavoittuneena, kuulee hänen viimeiset sanansa ja näkee jotain, mikä saa hänet miettimään asioita uudelleen. Kun Jacob löytää 16-vuotisjuhlissaan lahjakirjansa välistä vanhan kirjeen hän päättää matkustaa Walesiin Cairnholmin saarelle selvittämään vaarinsa menneisyyttä ja etsimään lastenkotia.

     Kapusin sammalesta liukkaan jättirungon ylitse, minkä jälkeen polku teki jyrkän mutkan. Metsä avautui yhtäkkiä kuin esirippu, ja näkyviin ilmestyi ryteikköisellä kumpareella sumuviitan ympäröimänä seisova talo. Se oli oikea paikka. Ymmärsin välittömästi, miksi pojat eivät olleet halunneet tulla.

Ransom Riggs on luonut vanhojen vintage-valokuvien ympärille fantasiaa ja jännitystä sekoittavan tarinan, joka etenee sujuvasti, mutta jotenkin sykäyksittäin. Luulin useampaan kertaan Riggsin kompastuneen juonessaan, mutta joka kerralla kerronnassa palattiin kuvittelemaani kompastuskohtaan ja kuvio paljastui harkituksi ja tarinaa eteenpäin vieväksi. Alussa tarina ja kuvat muodostavat kylmäävän jännittävän tunnelman, joka kuitenkin tasoittuu keskivaiheilla kerronnan keskittyessä enemmän ihmissuhteisiin. Loppua kohden jännitys taas kohoaa, ei enää niinkään kuvien vaan puhtaasti tarinan voimalla.

Vaikka pidin kovasti tarinasta en erityisemmin ihastunut Jacobiin. Välillä Jacobin nokkeluus, sanavalmius ja huumori saivat hänet tuntumaan vanhemmalta, välillä hän taas kuulosti aivan ikäiseltään eli 16-vuotiaalta. Enemmän minua ihastutti Riggsin luomat hirviöt, kuoriot ja kalmiaat. Erään kirjan kuvan ansiosta taidan jouluna katsastaa joulupukkia hieman kriittisemmin silmin... Hieman minua jäi mietityttämään kirjassa kuvattujen silmukoiden nollaus ja toiminta muutenkin, mutta toisaalta ei kuvitteellisten elementtien tarvitsekaan olla päivänselviä.

Kirja on ulkoasultaan tarkkaan harkittu ja näppituntuma on laadukas ja miellyttävä, lähes juhlava. Kuvat on sijoitettu hyvin tarinan lomaan: sivuhyppelyjä ei juurikaan tarvitse tehdä vaan tapahtumat ja niihin liittyvät valokuvat kulkevat lähes käsi kädessä. Irtokansien alta löytyi yllätys, kirjan nimi on painettu ainoastaan kirjan selkämykseen ja kannessa lukee käsinkirjoitetunnäköisellä fontilla Alma LeFay Peregrine. Tämän satuin huomaamaan juuri ennen kuin Jacob lukee kyseisen naisen kirjoittaman kirjeen. Kieltämättä hieman hätkähdin, tässä kirjassa tuntuu olevan jotain maagista ;)

Vaikka tarina on luotu olemassa olevien valokuvien ympärille, en kokenut tarinaa mitenkään tekemällä tehdyksi vaan nautin täysin lukuelämyksestä! Ransom Riggsin blogista olin ymmärtävinäni kirjan saavan jatkoa, neiti Peregrinen lapsista lukisin mielelläni lisääkin! Sitä paitsi kirjasta on tulossa loistavan Tim Burtonin ohjaama elokuva :)

Kirjaa on luettu ahkerasti muuallakin. Nafisan kaipasi rajausta joko aikuisten tai nuorten kirjaksi, mutta piti silti tarinasta. Raija Pietilä kaipasi henkilöhahmoihin lisää syvyyttä. Lumiomenan Katja vakuuttui, mutta ei lumoutunut täysin. Susa kuvasi kirjaa sangen eriskummallisen ihastuttavaksi. Muutamia mainitakseni.


Sitaattikunniamaininnan saa:

En ole mikään naisjuttujen asiantuntija, mutta kun tyttö yrittää nipistää neljännen kerran, olen melko varma että hän flirttaa.


So American -haastekin saa kirjan myötä jatkoa.

27 kommenttia:

  1. Luin tämän kirjan jo reilu vuosi sitten enkä oikein innostunut. Näin rumasti sanottuna parasta antia kirjassa oli sen kuvat ja ulkoasu. :D Voi olla, että omalla kohdallani valtaisa ennakkohehkutus lopulta pilasi kirjan. Odotin niin paljon enemmän.

    Jos kiinnostaa, alla on suora linkki arviooni:

    http://mainoskatko.blogspot.co.uk/2011/07/isoisan-jalanjaljilla.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, minä tyydynkin yleensä odottamaan savun laantumista ja lukemaan kirjan myöhemmin, jos sitä oikein hehkutetaan ennakkoon tai jos siitä ilmestyy kehuvia blogiarvioita toisensa jälkeen. Ärsyttää jos ennakko-odotukset nousevat suuriksi ja sitten joutuukin pettymään :( Tästä syystä mm. Katja Ketun Kätilö odottelee edelleen hyllyssä lukemattomana... Harmi jos ennakkohehkutus vaikutti sinun lukukokemukseen Riggsin kirjan kohdalla.

      Kiitos linkistä, tulen kommentoimaan sinun arvioosi :)

      Poista
    2. Juu, lähinnä ne videot saivat odotukseni korkealle. Olen ihan hulluna autiotaloihin! Minusta jopa se kirjan mainosvideo oli kiinnostavampi kuin itse kirja ja antoi ymmärtää, että luvassa on jotain paljon karvimampaa. Siitä lienee suurin pettymys.

      En juurikaan lue englanninkielisiä kirjablogeja, joten siinä mielessä bloghehkutuksiin en ollut tämän kirjan osalla törmännyt. Tämä lienee vasta hiljan käännetty suomeksi.

      Minulta on kyllä noista syistä lukematta mm. Poikani Kevin ja muutamat muut :D

      Poista
  2. Tämä kirja kyllä vaikuttaa ihan valtavan kiehtovalta, olen hypistellyt sitä muutaman kerran kirjakaupassa ja ihastellut kaunista ulkoasua. Ehdottomasti lukulistalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merenhuiske, tätä kirjaa hypisteleekin mielellään :) Toivottavasti tosiaan luet, olisi kiva kuulla sinunkin mietteet tästä!

      Poista
  3. Minä olen Elegian kanssa samaa mieltä: liikaa ennakko-odotuksia, mutta kirjan kuvat ja ulkoasu ovat hienoja. Odotin jotakin karmivan pelottavaa, mutta tarina paljastuikin teinijännäriksi. (Mutta jatko-osat luen silti, koska mulla on se luen-sarjat-kokonaan - pakkomielle ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, ei kirja minustakaan ollut karmivan pelottava, mutta mukavan jännittävä kuitenkin :) Harmi, että ennakko-odotukset vaikuttivat sinunkin lukukokemukseen :( Hih, tuttu pakkomielle, vaikka tämän kirjan jatko-osan luenkin erittäin mielelläni!

      Poista
  4. Minä tosiaan pidin kirjan konseptista, etenkin kuvista ja ideasta niiden ympärillä, mutta en kuitenkaan vakuuttunut (!) tarinasta. :) Se ei täysin toiminut. Mutta ehdottomasti kiehtova ja otteessaan pitävä kirja.

    T. Lumiomenan Katja nyt anonyymina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja: Auts, minä tulkitsin arviosi lopun sitten väärin tai en vain osannut tiivistää ajatustasi oikein :) Minustakin tarinassa oli omat kompastuskohtansa, mutta kokonaisuus vakuutti ;D

      Poista
  5. Tämä on ollut minun lukulistallani jo tovin ja aion sen jossain vaiheessa lukea, vaikka aika monet eivät ole olleet kovinkaan ihastuneita. Toisaalta tämä sinun juttusi on ensimmäinen, jonka olen kirjasta lukenut, joten ennakko-odotuksia/-tietoja ei minulla tämän enempää ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintti, kiva kuulla että sinäkin aiot lukea tämän :) Toivottavasti en sysännyt kirjalle turhia ennakko-odotuksia. Nollaa ajatuksesi ennen lukemista ;D

      Poista
  6. Minustakin tarina oli rakennettu valokuvien ympärille todella onnistuneesti :) Tosin tarina hieman ontui, mutta kuvat pelastivat paljon. Suunnitelmissa on myös lukea jatko-osa(t), sen verran mielenkiintoinen kirja tämä oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, totta. Ilman valokuvia kirja ei todennäköisesti olisi ollut niin hyvä, mutta tarinan ja kuvien yhdistelmä toimi :) Mielenkiintoista nähdä miten jatko-osa(t) onnistuu!

      Poista
  7. Minä en tykännyt (niitä ennakko-odotuksia varmaan liikaa, höh). Meni liian seikkailulliseksi ja ns. "viisikkohenkiseksi" makuuni. Kirjan outoja ja hämmentäviä kuvia voisin kyllä vieläkin tutkailla ja ihastella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emilie, aika hyvin sanottu tuo viisikkohenkisyys :D Kieltämättä siinä takaa-ajokohtauksessa oli kyseistä henkeä havaittavissa! Siksikö tämä minuun nyt upposikin kun on tuo Viisikko-projektikin käynnissä ;)

      Poista
  8. Mulla on ollut tää sivu välilehdessä jo kolme tuntia ja olen aina välillä mietiskellyt, että pitäiskö lukea! :D En tiedä. Katsotaan jos kohdalle osuu :)
    Pidin arviostasi aika paljon, että voi hyvinkin päätyä lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ANNI, eiköhän sinun ole pakko lukea tämä kun kerran noin kauan mietitytti ;D Kiitos :)

      Poista
  9. En ole kirjaa lukenut enkä siitä edes kuullut (tynnyrissä kun elän), mutta jäin miettimään, millaisia hirviöitä ovat kuoriot ja kalmiaat. Pakko saada tietää! Odotan innolla myös Tim Burtonin ohjaamaa elokuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija/Pikkurilli, tervetuloa pois tynnyristä ;) Ei mutta ihan tosissaan, kiva jos onnistuin esittelemään jotain sinulle uutta ja herättämään kiinnostuksen lukemaan tämä! Elokuvan täytyy olla loistava :)

      Poista
  10. Sain nyt mututuntuman, että kirja on visuaalisesti upea. Minulla on heikkoutta sellaiseenkin...;-)

    Hirviöitä, kuorioita ja kalmioita kuulostaa raja-alueelta matkalla fantasiasta maagiseen realismiin, josta viime mainittu on ominta minua. Tosin tänään katson yhden Harry Potterin kummipoikani, 8 vee, kanssa. Äitinsä antoi luvan ja kysyin vielä asiaa ystävältäni koulukuraattorilta, joka oli katsonut saman filmin oman poikansa kanssa.

    Arvostelusi on hieno, tasapainoinen, monitahoinen. Sellaista voi kirjoittaa, jos osaa, vaikka ei olisikaan syttynyt tuleen - tarinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi, kiitos! Kommenttisi ilahdutti :)

      Kirjan ulkoasu on harkittu ja viimeistelty, vaikka valokuvia onkin loppujen lopuksi aika vähän. Kannesta saa hyvän käsityksen sisällön ulkoasusta ja värimaailmasta.

      Mukavaa elokuvahetkeä sinulle ja kummipojallesi!

      Poista
  11. Nuortenkirjamaisuudestaan huolimatta tämä ihastutti minua monella tapaa. Kokonaisuutena kuvineen oikein kelpo lukukokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, totta! Kaikessa erikoisuudessaan ja virkistävyydessään oikein hyvä lukukokemus, kokonaisuus ratkaisi :)

      Poista
  12. Blogissani on sinulle tunnustus! Kylläpäs tämä kirja on muuten paljon herättänyt mielenkiintoa ja huomiota!

    VastaaPoista
  13. Oli kyllä mielenkiintoinen kirja, joka imaisi mukaansa, tykkäsin todella. Hieman loppui kesken ja jatko-osaa en ole vielä löytänyt, siis suomeksi. Ruotsiksi löysin joten josko pian löytyisi suomeksikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viipe, kiva kun löysit tänne vanhaan postaukseeni ja kommentoit :) Kirja oli tosiaan hyvä enkä millään malttaisi odottaa jatko-osan suomennosta, sitä ei tosiaan käsittääkseni ole vielä tullut. Toivottavasti suomennos kuitenkin on tulossa, olisi synti ja sääli jättää jatko-osa suomentamatta!

      Poista