sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Marian ilmestyskirja

Kannen kuva: Rainer Schmid
Kuvan lähde: http://www.ilmestykset.net/

Maija Haavisto: Marian ilmestyskirja
Muruja, 2011
232 sivua (pdf-tiedostossa)


Jo on hieno kansi, tuumin kun näin Maija Haaviston Marian ilmestyskirjan ensi kerran. Aihekin vaikutti mielenkiintoiselta. Kun kirjailija tarjosi kirjaa luettavakseni pdf-muodossa olin juuri lukenut - tai siis kuunnellut - ensimmäisen äänikirjani, joten tuntui sopivalta kokeilla seuraavaksi sähköistä kirjaa. Kiitin Haavistoa ja lupasin lukea kirjan, kun se kerran kiinnosti jo ennestään.

Viidennelle luokalle menevä Maria sairastuu ja joutuu pyörätuoliin. Miten tulisi suhtautua tuohon tuttuun, mutta nyt niin erilaiseen tyttöön? Kysymystä miettivät niin koulutoverit kuin Marian vanhemmat, Mariasta itsestään puhumattakaan. Onko Maria edelleen se sama Maria kuin ennen kesälomaa, vai onko pyörätuoli muuttanut häntä? Kirja on Marian kasvutarina, mutta myös taistelutarina sairautta ja sen aiheuttamia muutoksia, ennakkoluuloja ja haasteita vastaan.

Odotin innolla kirjan lukemista tarinan ja minulle uuden lukuformaatin vuoksi. Huomasin kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa, että kirja ei ole minun juttuni. Tosin ei pdf-tiedostokaan tuntunut omimmalta lukumuodolta ainakaan ensikosketukselta, tiedä sitten kuinka paljon se vaikutti mielipiteeseeni kirjasta. Pohdin vakavasti luenko edes kirjaa loppuun, kun usein päällimmäisenä tunteena lukiessani oli ärtymys. Kynnykseni kirjan keskeyttämiselle on suuri, joten kirja tuli luettua. Lukemisessa meni hävettävän kauan, monta kuukautta! Halusin vielä sulatella lukukokemustani muutaman päivän ja eritellä mielessäni kirjan huonoja ja hyviä puolia, että en ainakaan kirjoita tunnekuohussa hätiköityä arviota.

Mikä kirjassa sitten tökki? Kerronta. Alussa kertojan ääni vastasi päähenkilön ikää, mutta Marian varttuessa kerronta kuulosti samalta kuin alussa, se ei mielestäni kasvanut aikuisen naisen ääneksi. Kerronta oli periaatteessa sujuvaa ja nopealukuista, mutta minua se ei siitä huolimatta temmannut mukaansa. Välillä sujuvuus katosi ja kuvailu ajautui aiheen viereen tai meni liian yksityiskohtaiseksi. Voihan se olla tietoinen ratkaisu, että asioita käsitellään pohjamutia myöten sen sijaan, että ne ohitettaisiin nopeasti. Esimerkiksi piirtäminen: vaikka se on Marialle tärkeää en olisi halunnut lukea pitkää analyysia irtopapereiden, muistikirjojen, viivallisten ja viivattomien papereiden eroista. Tarina myös hyppi ajallisesti useammassa kohdassa, se ei tapahtunut sujuvasti joten jouduin pariin kertaan tarkistamaan hyppäsinkö vahingossa jonkun sivun yli. Kirjassa oli myös minun makuuni liikaa lääketieteellistä kuvausta. Päähenkilön kohdalla se oli perusteltua, mutta muiden osalta se tuntui vähän liioittelulta. Huomasin myös tarttuvani epäuskottavuuksiin ja muutamiin kirjoitusvirheisiin.

Se mistä pidin kirjassa oli aihe ja näkökulma. Erilaisuus ja siihen liittyvät ennakkoluulot on tärkeää nostaa esille ja pyörituolissa istuva Maria oli hyvä äänitorvi aiheelle. Myös Marian ironisuus toimi hyvin ja toi Marian jotenkin lähemmäs lukijaa. Hänen ajatuksensa ja kommenttinsa osuvat ja viiltävät, ne olivat kirjan parasta antia.

     - Maria sairastui kesän aikana ja sairauden takia hän tarvitsee nyt pyörätuolia.
     Ihanko tarvitsee. Huviksenihan minä tässä istun. En olisi saanut tarpeeksi huomiota pelkästään ostamalla uudet lenkkarit tai uuden penaalin, jossa on viisitoista erilaista lokeroa. Samalla vältyn kokonaan osallistumasta liikuntatunteihin. Ei nelistä, korista, sählyä, sulkapalloa eikä uintia, ei liikunnanopettajan itse keksimiä temppuratoja, joissa tehdään kuperkeikkoja sinisillä patjoilla ja roikutaan köysissä kuin marakatit.

Kirja loppui todella yllättäen, skrollasin sivuja eteenpäin hämmentyneenä. Tulin viimein siihen tulokseen, että loppu sopi tarinaan ihan hyvin.

Kirjaa on luettu myös muualla, tässä muutamia esimerkkejä: Jossun lukupäiväkirja, Järjellä ja tunteellaKaiken voi lukea, Kirjavinkit, Pinon päällimmäinenSusan kirjasto, Yöpöydän kirjat.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Miten ihminen lentää kuuhuun ja Marsiin ja vaikka minne, mutta Mariaa ei saada kuntoon.

Kuusi kovaa kotimaista -haaste (5/6)

14 kommenttia:

  1. Tuo kansi on kyllä kiva, houkutteleva. Mutta lukukokemuksesi kuulostaa sen verran työläältä, etten itse taitaisi jaksaa tätä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, kansi on tosiaan houkutteleva! Älä vain minun lukukokemukseni takia jätä lukematta, kyllähän tästä on tykättykin :)

      Poista
  2. Tätä arviota oli kiva lukea, koska perustelit hyvin, miksi lukukokemus oli sinulle työläs, ja toisaalta kerroit, mikä kirjassa oli hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kiva kuulla :) Perusteluja tulikin mietittyä pari päivää.

      Poista
  3. Hyvän sitaatin olit valinnut. Ja kirjan kansi on todellakin jännittävä.

    Nyt voisi olla, jos ehtisin tämän lukea, että uupuisiin myös yksityiskohtiin. Minulla on siihen taipumusta paitsi ei Shieldsin kohdalla;-) Myös kirjassa Huomenna rakastan vähemmän, josta pidin aika paljonkin, väsyin siihen,että sama asia, Uulan käsittämätön vellominen surussa, kerrattiin hetki hetkeltä uudestaan: Vei voimia lukea sama aina vain uudestaan. Kuin levy olisi juuttunut paikoilleen...

    Minulla on kiinnostava kokemus siitä, kun kertojaääni viahtuu kuin toiseksi. Eli sinä toivoit Marian äänen kasvavan ihmisen mukana, mutta minä koin Olssonin kirjassa Sonaatti Miriamille, että aivan kuin kertoja olisi vaihtunut Krakovan jälkeen. Siinä kohtaa keskitasoa parempi kirja muuttui minulle aika yhdentekväksi, sillä uusi ääni ei koskettanut mitään minussa. Siitä puuttui ensimmäisen äänen kyky tulla iholle.

    Kiinnostava arvio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos :)

      Ei minuakaan aina yksityiskohdat häiritse, kokonaisuus ratkaisee. Nyt kun otit suosikit puheeksi, niin Stephen King (<3) kirjoittaa myös yksityiskohtaisesti mm. esitellessään henkilöt ja paikat, mutta se ei häiritse :)

      Kertojaääni voi pysyä samana koko kirjan, mutta silloin sen täytyy olla uskottava alusta loppuun, sen pitää jotenkin koskettaa. Nyt tuntui kuin Maria olisi pysytellyt koko ajan teini-iän kynnyksellä, vaikka hän onkin kirjan lopussa yli parikymppinen.

      Poista
  4. Sinulla on todella hyviä kirja-arvioita. Seuraan Maijan blogia, ja olen harkinnut tämän kirjan lukemista. Kaipaan sairaskertomuksien sijaan sitä, että minua herätellään kohtaamaan omat ennakkoluuloni, ja Maijan blogin kohdalla se toteutuu usein. Ikävää, jos kirja ei vastaa odotuksiani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, arvon kartanonrouva Elise :)

      Minäkin käyn silloin tällöin lukemassa Maijan blogia ja olen tykännyt hänen teksteistään. Maijan kirja saattaa olla sinun kirjasi, vaikka se ei ollutkaan minun kirjani :)

      Poista
  5. Kirjoitit hyvän ja perusteellisen arvion, sillä epätyydyttävämpi lukukokemus ansaitsee saman kriittisyyden ja monien näkökulmien tuomisen kuin itselle sopivampi kirja.

    Miekin kaipaan kertojalta uskottavuutta, vaikka hän olisi epäluotettavakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, kiitos :)

      Onhan se reilua avata huonompaakin lukukokemusta, varsinkin kun arvio on täysin subjektiivinen eikä vastaa yleistä käsitystä. En missään nimessä suosittelisi jättämään tätä lukematta, jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä :)

      Poista
  6. Itsellänikin tämä on lukulistalla, mutta se lista on piiiiitkä. Yksi vuoden 2011 kovimmista kansista muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Nyt alkoi jo omaan blogiin kommentoiminen takkuamaan :(

      Anne Tammelin, kuulostaa tutulta :) Minullakin tulee luettavien listalle kirjoja nopeammin kuin ehdin entisiä lukea. Kansi tosiaan on poikkeuksellisen hieno!

      Poista
  7. Kiitos arvostelusta! Siitä huomasi hyvin, miten eri ihmiset pitävät eri asioista. Mielestäni kirjassa on kuitenkin tosi vähän kuvailua ja moni olisi toivonut sitä selvästi enemmänkin. Taidat olla myös ensimmäinen liiasta lääketieteestä valittanut, tosin voihan olla, että muut arvostelijat eivät sitä vain ole kommentoineet, vaikka olisivat ajatelleet samaa. Kun lääketieteestä työkseni kirjoitan, niin sellaisia yksityiskohtia voi tosiaan hiipiä tekstiin liikaakin. :->

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Maija, kiva kun tarjosit kirjaasi luettavakseni! Niinhän se on, että on mahdoton miellyttää kaikkia :) Toinen tykkää tietynlaisesta/runsaammasta kuvailusta ja toinen taas vähän erilaisemmasta. Kiva kun kävit kommentoimassa :)

      Poista