perjantai 7. syyskuuta 2012

Veren voima (100. postaus)

Tässä sitä ollaan! Blogi lähestyy kahden vuoden (uhma?)ikää ja näin merkkipäivän kynnyksellä tulee ulos sadas postaus. Kiitos vanhoille lukijoille kun olette pysyneet mukana sekä kommentoineet ja tervetuloa uusille! Teroittakaa kulmahampaanne tai suojautukaa hopeakoruilla, miten vain parhaalta tuntuu, täältä tulee (taas) vampyyrejä! Saanko esitellä, Sookie Stackhouse ja kumppanit:




Charlaine Harris: Veren voima (#1)
(Dead Until Dark, 2001)
Gummerus, 2010
336 sivua


Sookie Stackhouse on Bon Tempsin pikkukaupungissa asuva 25-vuotias näpsäkkä tarjoilijatar. Viehättävyydestään huolimatta Sookiessa on pientä erakon vikaa. Hän asuu isoäitinsä kanssa eikä juurikaan käy treffeillä, sillä hän kuulee muiden ajatukset. Sookie saa pian muuta ajateltavaa, sillä hänen työpaikalleen Merlotte´siin astelee vampyyri. Sookie ja komea, tummahiuksinen vampyyri Bill Compton tutustuvat ja pelastavat siinä sivussa vuorotellen toistensa henget (tai hengen, Bill kun on teknisesti ottaen jo kuollut). He eivät kuitenkaan ole ainoat hengenvaarassa olevat, sillä Bon Tempsissa liikkuu murhaaja, joka tuntuu olevan kiinnostunut tappamaan lähinnä nuoria naisia. Toinen yhteinen piirre on uhreista löytyvät vampyyrin puremajäljet. Sookie haluaa selvittää tappajan ennen kuin hän on itse yksi uhreista.

Vampyyrejä, telepaatti, muodonmuuttaja, hammashaukkoja, synteettistä verta, jännitystä, huumoria ja jopa Elvis! Kysyn vain, voiko mennä vikaan? Ei, tai sitten Sookie Stackhouse - tai Southern Vampires - sarjan aloitusosa vain sattui tulemaan juuri sopivaan lukuväliin, vähemmän onnistuneiden lukuvalintojen lomaan.

Eihän siitä mihinkään pääse, että vertasin kirjaa väkisinkin Stephenie Meyerin Houkutus/Twilight -sarjaan. Molemmissa on keskiössä naispuolinen ihminen ja vampyyrimies, molemmissa asetelma aiheuttaa ongelmatilanteita ja joku uhkaa avutonta ihmis(nais)parkaa. Mutta sitten ne erot. Siinä missä Meyerin sarja (hei hei Morre, opin läksyni enkä puhu enää saagasta ;)) on suunnattu teini-ikäisille on Harrisin sarja enemmän aikuisille. Ja sen huomaa. Twilightissa romantiikka on enemmän kihelmöivää odotusta ja pidättäytymistä, kun taas Sookie Stackhouse -sarjassa... ei odoteta eikä pidättäydytä ;) Myös vampyyreissä on eroja, Twilightissa Forksin kaupungin vampyyrit eivät juo ihmisten verta, Sookie Stackhousen kotikaupungissa vampyyrit ovat verenhimoisia, enemmän tai vähemmän. Aiemmin mainitsemaani huumoria ei Twilightissa juurikaan ollut, tässä sitä oli ja se sopi tarinaan oikein hyvin.

     "Eikö sinua pelota olla yksin nälkäisen vampyyrin kanssa?" hän kysyi, ja sanojen takaa kuulsi jotain alentuvaista mutta kuitenkin vaarallista.
     "Ei."
     "Arveletko, että olet turvassa koska tulit avukseni, että minussa on kaikkien näiden vuosien jälkeen vielä rahtunen sentimentaalisuutta? Vampyyrit kääntyvät usein niitä vastaan jotka luottavat heihin. Tiedät varmaan, ettei meillä ole ihmisten moraalia."
     "Monet ihmiset kääntyvät niitä vastaan jotka luottavat heihin", minä huomautin. Osaan olla käytännöllinen. "En ole täysi typerys." Nostin käsivarttani ja käänsin kaulaani. Sillä aikaa kun vampyyri kokosi voimiaan, olin kietonut Rottien ketjut kaulani ja käsivarsieni ympärille.
     Vampyyri värähti silminnähtävästi.
     "Mutta sinulla on mehukas valtimo nivusissa", hän sanoi hetken päästä äänellä, joka oli liukas kuin luikerteleva käärme.
     "Älä puhu rivoja", sanoin hänelle. "Sellaista minä en kuuntele."

Veren voima oli siis ensikosketukseni Sookie Stackhouseen, olen kyllä kuullut paljon niin kirja- kuin tv-sarjastakin. En ole myöskään voinut välttyä kuulemasta hehkutusta (ja näkemästä kuvia) eräästä vampyyri-Ericistä. Jostain kumman syystä luin kirjaa pitkään kuvitellen, että Bill on Eric. Huokaus. Miten minä saatoinkin mennä nimissä noin sekaisin? Ehkä Sookien jatkuva säärikarvojen ajelu sekoitti minut - vähempikin toisto olisi riittänyt! Onneksi kaksi seuraavaa osaa on lainattuna kirjastosta, pääsen jatkamaan ja viihtymään tarinan parissa piakkoin. Tällä kertaa jätän linkitykset väliin, Google kyllä löytää!

Kumman kruunaisin vampyyrisarjakuningattareksi, Stephenie Meyerin vai Charlainen Harrisin? Ääneni menee Meyerille. Houkutus vei mennessään ensisivuilta lähtien, Veren voima antoi hieman odottaa.


Sitaattikunniamaininnan saa (perjantain kunniaksi valittu):

"Sitten punaviiniä, kiitos", mies sanoi, ja hänen äänensä oli viileä ja kirkas kuin puro joka virtaa sileiden kivien yli.


TBR 5/100
So American -haaste

24 kommenttia:

  1. Sadas postaus, wow!

    Ja hauska sattuma, minäkin aloin nimittäin juuri lukea tätä kirjaa, ja luulin olevani about viimeinen ihminen maailmassa ;) Ja oikein hyvin maistuu, pienimuotoisen lukujumin/kyllästymisen jälkeen eritoten. Twilight on vielä testaamatta, ehkä joskus vielä... True Bloodit olen kyllä katsonut, tai siis kaksi ensimmäistä kautta, joten on ihan hauska vertailla kirjaa ja sarjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, kiva löytää kohtalotoveri Sookie Stackhouse -myöhäisherännäisyyteen ;D Minulla on ollut orastavaa lukujumia, mutta sarjan aloitusosa puri oireeseen sen verran hyvin, että aloitin jo toisen osan lukemisen. Katsoin muuten Youtubesta (?) yhden True Blood -pätkän, todennäköisesti jäisin koukkuun mikäli pääsisin sarjaa katsomaan kunnolla ;)

      Poista
  2. No niin! Onpa hyvä, ettei tämä ainakaan pettymys ollut :)
    Minä kyllä antaisin vampyyrisarjakuningattaren tittelin Harrisille, lähinnä siksi että hänen sarjansa on tasalaatuisempi kun Meyerin. Etenkin Twilightin viimeinen osa loppui sellaiseen antikliimaksiin, että ajan myötä aiemmatkin osat ovat menettäneet hohtoaan. (okei, myös kammottavat filmatisoinnit vähentävät Meyerin pisteitä, vaikka se epäreilua onkin :) ) Plus että Harris loi Ericin, nam! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, minä arvioin tuon vampyyrisarjakuningatartittelin saajan lähinnä sarjojen aloitusosien vetävyyden perusteella, pidätän siis oikeuden mielenmuutokseen ;D Olisi epäreilua verrata kokonaisluvun perusteella kun olen lukenut toisen sarjan kokonaan ja toisesta vain ensimmäisen osan. Twilight -elokuvista olisi saanut paljon parempia, nyt ne eivät mielestäni toimi irrallaan vaan puhtaasti kirjojen jälkitunnelmointina.

      Hih, arvasin että vertaus saa keskustelua aikaiseksi ;)

      Poista
  3. Täällä yksi sarjaan seonnut. Valinta Meyerin ja Harrisin välillä on kyllä vaikea, mutta paljon riippuu siitä, miten Harris kirjasarjansa päättää. Twilight-kirjoissa onnellinen loppu oli jotenkin niin ilmiselvä, mutta Sookie Stackhouseista on vaikea sanoa, mihin tarina johtaa. Tällä hetkellä ehkä Harrisin puoleen kallistun, vaikka sarjassa kahdentoista osan jälkeen ehkä pientä puutumista onkin havaittavissa... Olipa muuten outoa lukea noita sitaatteja suomeksi kun on itse lukenut kirjat englanniksi. Tuli ihan sellainen olo, että hei ei noiden kuulu puhua suomea :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina, minä olisin mielelläni lukenut nämä englanniksi, mutta lähikirjastossa oli vain suomeksi. Näillä siis mennään, en jaksa alkaa varailemaan muualta. Saapa nähdä missä vaiheessa sarja alkaa puuduttamaan, täytynee lukea pienissä erissä.

      Poista
  4. Ai niin ja se Eric, härregud :).

    VastaaPoista
  5. Harrisin luoma vampyyrimaailma on kiehtova. Huumori on myös plussaa. Sookie on symppis hahmo ja Eric on aika ihana myös. Aika hömppäähän nämä ovat, mutta joskus kaipaa myös kevyempää luettavaa.

    Kirjat ja TV-sarja ovat tapahtumiltaan ja osin myös henkilöiltään aika erilaiset. Itse katsoin ensin sarjaa ja kirjat tuntuivat oudoilta, mutta nyt olen päässyt siitä yli ja nautin molemmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhko, Harrisin vampyyrimaailmaan oli kiva upota, varsinkin kun vampyyrit ovat hieman rosoisempia tai sanotaanko verenhimoisempia. Sookie oli hahmona ihan ok, Ericiähän ei tuossa aloitusosassa hirveästi vielä näkynyt. Kyllä näillä mielellään hömppäkiintiönsä täyttää ;)

      Toivottavasti minäkin pääsen joskus katsomaan sarjaa, kunhan ensin luen kirjat...

      Poista
  6. Kiltti tyttö! ;)

    Odotan innolla, mitä tykkäät kun päästään kunnolla vauhtiin tässä sarjassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkö olekin, Morre (tai ainakin oppimiskykyinen) ;D

      Aloitinkin jo toisen osan lukemisen. Tosin sain juuri kirjastosta ilmoituksen, että varaamani Karoliinan Aika mennyt palaa on noudettavissa, voi kiilata Sookien edelle ;) Voihan niitä tietenkin lukea rinnakkainkin...

      Poista
  7. Onnea satasesta, sinulla on hyvä blogi :)

    Näitä Harrisin hurmekirjoja pitäisi lukea ehkä ainakin yksi =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke, mukava jos viihdyt :)

      Lue ihmeessä, saa paikattua aukon (kirja)yleissivistyksessä ;)

      Poista
  8. Vähän kallistun myös Harrisin puoleen, ja Tainan tavoin odotan mielenkiinnolla miten hän sarjansa päättää. En tosiaankaan osaa arvata! Erittäin hyvin viihdyin kyllä Twilightienkin parissa, koukutus oli tosiaan välitön. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, kiva kuulla, että sarja jatkuu juoneltaan ennalta-arvaamattomana. Ei näitä muuten jaksaisi lukea kolmeatoista (vai montako näitä oli tarkoitus julkaista?).

      Olen jo hieman kaipaillut takaisin Twilightien pariin, jää nähtäväksi auttaako toisen vampyyrisarjan lukeminen vieroitusoireisiin ;D

      Poista
  9. Täällä yksi, joka ei ole lukenut ainuttakaan Sookie-kirjaa, Twilightista puhumattakaan! (En ole varmaan lukenut yhtään "puhdasta" vampyyrikirjaa ever.)Muutaman kerran olen jossain marketissa selaillut Sookie-kirjaa, mutta en ole silti saanut kipinää, että tämä pitäisi ehdottomasti lukea. Mutta jos joskus luen jotain vastaavaa, Sookie on etunenässä. Twilightia en edes harkitse lukevani! =D True Bloodillekin lämpenin melko hitaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene K, minun ensikosketukseni vampyyrikirjoihin oli lapsuuden suosikkini Pikku vampyyri <3 Nyt löysin vampyyrit uudelleen Twilightin myötä ja uppoaa edelleen :) True Blood on siis kuitenkin sinulle tuttu, minä en ole sitä katsonut muuta kuin yhden pätkän netin syövereistä.

      Poista
  10. Palaan arvioosi tarkemmin luettuani tämän! Kirjastosta on jo lainattuna :) Kuitenkin positiivisesti odotan kokemusta nopean tekstisi vilkaisun perusteella.

    100. postaus, jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ANNI, meitähän on monta, jotka aloittavat sarjan lukemisen vasta nyt :) Kiva päästä sitten lukemaan mitä tykkäsit tästä!

      Jeepä jee ;)

      Poista
  11. Onnea 100. postauksesta. :) Olen niin samaa mieltä kanssasi tästä kirjasta. Itsekkin vertasin twilightiin ja bongasin juuri samat erot. Meyerin kruunaisin kuningattareksi, sillä kuten sanoin Twilighteja ei kerrassaan voinut laskea käsistä, kun taas Sookie -sarja antoi odottaa, ei ihan niin koukuttava siis. Vaikka hyvän vampyyrisarjan on Harriskin luonut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Aletheia :)

      Twilightit olisin voinut lukea saman tien uudestaan, samaa paloa ei ole vielä yhden ja puolen Sookie -kirjan jälkeen havaittavissa. Mielelläänhän (ja nopeasti) Harrisin kirjojakin lukee :)

      Poista
  12. Jos kirja veti imuunsa, sen tekis varmaan sarjakin, kato ihmeessä ;D nimim. totaalisesti höyrähtänyt (ensimmäiset kaudet on kyllä parhaita, sitten taso hiukkasen heikkenee)

    Itellä on vain tämä eka osa luettuna, pitäs saada aikaseksi jatkaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Disa, ei kirja täysin imuunsa vetänyt, mutta viihdytti kuitenkin oikein mukavasti (ja toinen osa on jo puolivälissä menossa, kröhöm...) :) Jos sarja jossain vaiheessa alkaa pyöriä maksuttomilla kanavilla niin katson ehdottomasti, en kuitenkaan aio hankkia sarjaa dvd:llä.

      Poista