Sivut

01 maaliskuuta 2013

Maaria Päivinen: Pintanaarmuja



Maaria Päivinen: Pintanaarmuja
ntamo, 2013
259 sivua
Luettu: 26.2.2013
Mistä: pyydetty arvostelukappale kirjailijalta


Luettuani Maaria Päivisen aikaisemmat romaanit Silja ja Mai sekä Minä rakastan sinua nuori mies odotin jo kieli pitkällä hänen seuraavaa teostaan. Päivinen onkin noussut kahdella romaanillaan yhdeksi kotimaisista suosikkikirjailijoistani.

Anna on särkynyt sisältä ja ulkoa. Häntä hallitsee aviomies Veikko, joka ruhjoo ja alistaa, rakastaakin ehkä, mutta raa'alla tavalla. Anna pakenee arkea Hermanin lähelle, mutta ehkä huomaamattaan hallitsee tuota rakastavaa naapurin miestä osittain samalla tavalla kuin Veikko häntä. Riittääkö Annasta Veikon lisäksi Hermanille, odottamastaan lapsesta puhumattakaan, kun Anna on jo itselleenkin liikaa? Anna yrittää pyristellä irti Veikon vallan alta sekä rajoittuneesta elämästään, mutta tavat ja tunteet istuvat tiukassa. Hän tekee viimein ratkaisunsa, mutta sen toteuttamiseen hän tarvitsee Hermania.

     Minä se olin, joka hänet työnsi aaltoihin, hän itse sitä toivoi.
     Että minä laittaisin eteenpäin.
     Minä, eikä kukaan muu.
     Hän oli tajuton siinä vaiheessa. Rakastin niin paljon, että annoin hänet merelle, ja hän puolestaan niin kyllästynyt, että tahtoi sinne. Hän rakasti kaikkia meistä niin tukahduttavan paljon, että kyllästyi; hän rakasti liikaa, liikaa voi todella rakastaa. Niin voi, että sattuu.
     Että tulee halu kuolla, tukehtua rakkauteen upota kiveksi maailman pohjaan.

Tarina kerrotaan vuorotellen Annan ja Hermanin sanoin, Veikko pysyy hiljaa. Toisinkin olisi voinut olla, Päivinen nimittäin kertoo blogissaan Veikon olleen alunperin toinen kertoja Annan rinnalla, mutta hän leikkasi Veikon pois ja loi Hermanin. En voi olla miettimättä minkälainen tarina oli alunperin, kuinka paljon ankeutta ja vihaa Veikko olisi siihen tuonut. Nyt Herman suo ne vähäiset onnen ja helppouden hetket, joita ilman Anna olisi saattanut suistua raiteiltaan paljon aikaisemmin.

Päivisen kirja pyörii vahvasti rakkauden ympärillä. Hän kuvaa hienosti rakkautta ja sen varjopuolta sekä sitä miten eri tavalla ihmisen voikaan nähdä omin tai toisen silmin. Anna on ankara itseään kohtaan, uskoo Veikon väheksyntää ja lietsoo sitä vielä ajatuksissaan eli syöksykierre on valmis. Toisen näkökulman tarjoaa Herman, joka näkee Annan kauniisti ja kauniina, hänen puutteistaan huolimatta.

Kirja viiltää, repii rikki ja vereslihalle. Se on enemmän kuin nimensä veroinen, naarmut painuvat pintaa syvemmälle. Se satuttaa Annan kokeman kurjuuden takia ja ihastuttaa Päivisen kauniin ja elävän kielen ansiosta. Myös Anni Halosen kansikuva on todella pysäyttävä ja onnistunut. Se kuvaa Annan tarinaa ja kirjan tunnelmaa todella hyvin. Jos kansi herättää voimakkaita tunteita niin samaa tunnemyrskyä on luvassa kansien välissä. Ainoa herpaantumisen hetki koitti kirjan loppupuolella kun ihmettelin mistä Mauku-kissa yhtäkkiä ilmestyi Annan kotiin. Oliko sitä mainittu aiemmin vai olinko vain niin uppoutunut kolmikkoon Anna-Veikko-Herman, että olin ohittanut sen kokonaan? Tuon miettiminen ja mainitseminen on kylläkin täysin nippelinillitystä ja epäoleellista tarinan ja lukuelämyksen kannalta! Koin lukiessani jatkuvasti kylmiä väreitä ja kirjan kannet suljettuani palelu vain jatkui. Anna pysyttelee vahvasti ajatuksissani ja huomaan kuvittelevani kirjan loppuun pientä takaporttia. Entä jos...?

Taisin juuri lukea Päivisen parhaan romaanin ja yhden kirjavuoteni helmistä! Voin suositella kirjaa kaikille, jotka nauttivat kauniista kielestä eivätkä pelkää rankkoja aiheita. Myös Leena Lumi koki kirjan vahvasti.


Sitaattikunniamaininnan saa poikkeuksellisesti kaksi lausetta. Ei ole kirjailijan vika, että hän kirjoittaa niin riipaisevia ja kauniita sanoja ettei bloggari osaa tehdä valintaa:

Miten yksi henkilö, jota ei kunnolla vielä edes tunne, voi olla tämä kaikki.

Ymmärränkö, että hän on lauseissani iso alkukirjain ja pieni, vahingossa loppuun lisätty piste.
 

18 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Vera Vala :) Kävin juuri lukemassa sinun mietteesi kirjasta ja samoissa tunnelmissa olimme! Kirja vetää sanattomaksi, jouduin miettimään kauan miten sitä kuvailisin ja miten saisin voimakkaan lukuelämksen parhaiten kuvattua. Upea kirja tosiaan <3

      Poista
  2. Hyvä arvio ja sinulla on vertailukohtaakin Päivisen aikaisempaan tuotantoon.

    Vain yhden asian koimme eritavalla eli minusta Anna hallitsi loppupeleissä kumpaakin miestä.

    Olin aivan unohtanut, että blogissaan Maaria oli maininnut Veikon mahdollisena kertojana. Minä olisin sille tuulettanut, sillä Anna oli selvästi Hermania kiinnostavampi ja Veikko olisi takuulla tuonut lisää aivan jotain uutta tarinaan. Olisiko käynytkin ilmi, että Anna ei ollut ihan sitä, miltä vaikutti, vai että Veikko olikin pahempi kuin minä ymmärsin...Kolmea kertojaa olisi ollut rankempi viedä, mutta olihan tämä ihan napakymppi jo tällaisena. Hirveän vahva kirja!

    Arvaa mitä: Minä en mitään kissaa edes tajunnut;-) Keskityin niin sataa tuohon Annan persoonaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena :)

      Silja ja Mai jäi osin mysteeriksi, mutta olen pitänyt kaikista Päivisen kirjoista. Hänellä on niin erilainen ja omaääninen kerrontatapa, että olen aivan myyty :)

      Kyllä Anna minustakin hallitsi (varsinkin lopussa) Veikkoa, mutta minä koin sen enemmän ns. viimeisenä pisarana, hetkenä jolloin Anna sai viimein tarpeekseen ja nousi miestään vastaan.

      Tuo paljastus Veikon korvaamisesta Hermanilla tosiaan herätti ajatuksia! Kolme kertojaa olisi voinut olla liikaa, kaksi oli juuri hyvä.

      Kissa jostain syystä hyppäsi yhtäkkiä silmilleni ;)

      Poista
    2. Pakko tulla tänne kertomaan, että kyllä se kissa mainittiin aiemmin. Veikko toi Annalle Maukun eli sillä lailla se tupsahti mukaan kuvioihin :)

      Poista
    3. Kiitos Elegia! Nyt kun mainitsit niin tutultahan tuo kuulostaa :)

      Poista
  3. Oh!! Kuinka ihania sanoja, kuinka iloiseksi tulinkaan :) Ja miten mielenkiintoista keskustelua kirjasta! Toivottavasti seuraavakaan kirja ei Tuota pettymystä! Räiskyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pisarainen, ilo oli minun -ja monen muun- puolella :) Toivottavasti Pintanaarmuja saa paljon blogisavuja ja lisää keskustelua! Voisin arvata, että ei seuraavakaan tuota pettymystä. Räiskyvää viikonloppua sinullekin ja ihanaa Istanbulia!

      Poista
  4. vähän sellainen fiilis tässä alkaa muotoutumaan, että minunkin on kirja luettava :-)

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoinen ja ylistävä arvio Maaria Päivisen kirjasta!
    Minäkin haluan sen lukea, olen lukenut aikaisemmat Helmi-Maarian kirjat, ja pitänyt niistä...:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Aili-mummo :)

      Jos kerran olet pitänyt aiemmista kirjoista niin uskoisin sinun ihastuvan tähänkin!

      Poista
  6. Itsekin juuri luin tämän kirjan ja jäin miettimään samaa: entä jos Hermanin sijasta toinen kertoja olisikin ollut Veikko? Mietin asiaa kauan, mutta tulin siihen tulokseen, että ehkä kirjasta olisi tullut liian yksipuolinen silloin.

    "Ulkopuolinen" Herman sopi hyvin kertojaksi, mutta olisin toivonut enemmän särmää niihin osiin. Enemmän jotain.

    Kokonaisuudessaan kyllä kiehtovan raikas ja erilainen kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, samoissa mietteissä siis olimme Veikon suhteen :)

      Tulen lukemaan arviosi kunhan ehdin blogikierrokselle, blogien lukeminen jäi hiihtoloman myötä kun puhelimella ei jaksa lukea postauksia. Keskityin mökkeilyyn ja ulkoiluun :)

      Poista
  7. Ihanaa, että pidit tästä niin paljon! Itse sain kirjan loppuun ihan vasta ja julkaisen postauksen tänään. Miksi luulen, että pitäisin Nuoresta miehestä enemmän? Minulla Silja ja Mai menee tämän edelle - se oli niin villi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi kun vastaaminen kesti, Paula! Viesti oli mennyt ensin roskapostiksi ja ehdin kiireiden keskeltä vasta nyt vastaamaan. En ole ehtinyt postaustasikaan vielä lukemaan, mutta enköhän ehdi loppuviikonlopun aikana :)

      Pintanaarmuja tosiaan nousi minulla ykköseksi Päivisen kirjoista, tosin arviointi on vaikeaa kun olen pitänyt niin paljon kaikista! Kiva kuulla sitten kuinka käy, vastaako Nuori mies odotuksiasi. Suosittelen lukemaan ja ottamaan selvää!

      Poista
  8. Voi että, kuulostaa huikealta, kauhealta ja hienolta. Jos saisin itse rauhoituttua, lukisin tämän ehdottomasti pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, nuo kolme sanaa kuvaavat kirjaa oikein hyvin. Toivottavasti tartut tähän :)

      Poista