24 toukokuuta 2013

Enid Blyton: Viisikko ja aavejuna, Viisikko pulassa, Viisikko joutuu ansaan

Piti ottaa pienoinen spurtti Viisikoiden kanssa kun kirjaston laina-ajat alkoivat paukahdella umpeen yksi toisensa jälkeen. Spurttaan nyt sitten myös postaamisen kanssa ja kirjoitan lyhyesti kaikista kolmesta kerralla. Näiden myötä muuten kasautui blogiajan ensimmäinen postausta odottavien kirjojen jono. Ei passaa ottaa tavaksi, iskee vielä stressi!




Enid Blyton: Viisikko ja aavejuna (#7)
Tammi, 2004
159 sivua
Suomentanut Lea Karvonen
(Five Go off to Camp, 1948)
Luettu: 12.5.2013
Mistä: kirjastosta


Viisikko lähtee telttailemaan nummille esiliinanaan maisteri Luffy, poikien koulun hajamielinen hyönteisiä tutkiva opettaja. Hyvä että ehditään asettautua leiriksi kun Anne jo luulee istuneensa tulivuorelle, lapset tutustuvat läheisen majatalon poikaan Jockiin ja tapaavat junapihaa vartioivan Puujalka-Samin, jolla on kerrottavanaan kummia tarinoita. Aavejuna? Onko sellainen todellakin olemassa? Jotain outoa nummilla tuntuu olevan tekeillä.

     - Olemme nummella suunnilleen puoli kuuden aikaan. Katsokaa, nyt voitte nähdä nummet tuolla kaukana. Näettekö, miten ne loistavat. Se on kanervaa...
     Kaikki katselivat nummimaisemaa paitsi Anne, joka yhä nukkui. Kilometri kilometrin jälkeen vasemmalla puolella kohosi kanervaa kasvava nummimaasto. Se oli ihmeellinen näky. Maisema oli villi, autio ja kaunis, kanerva liekehti, ja punainen väri muuttui kaukaisuudessa violetiksi loimuksi.

Ah! Kanervaa ja nummimaisemaa silmän kantamattomiin, ja vielä kuoveja! Kyllä, minusta ne kuulostavat upeilta... Viisikko ja aavejuna oli yksi  suosikeistani lapsena eikä se jättänyt kylmäksi nytkään. Tosin "pahis" suurin piirtein osoitettiin sormella jo alussa eli mitään suurempia yllätyksiä kirjan juoni ei tarjonnut.


Sitaattikunniamaininnan (ja sympatiani, olen nimittäin aika huono suunnistaja):

Tiedän melkein aina missä olen.


- - -


Enid Blyton: Viisikko pulassa (#8)
Tammi, 1986
155 sivua
Suomentanut Heidi Järvenpää
(Five Get into Trouble, 1949)
Luettu: 19.5.2013
Mistä: kirjastosta


Kun Paulin vanhemmat matkustavat pois hänen isänsä työkokouksen vuoksi lähtevät lapset ja Tim-koira jälleen yhdessä telttaretkelle, tällä kertaa pyöräillen. He leiriytyvät erään järven rannalle ja tapaavat siellä Richardin, rikkaan perheen hemmotellun pojan, josta he eivät tunnu pääsevän lainkaan eroon. Pian lasten täytyy selvittää kidnappaus ja siinä sivussa pari muutakin rikosta.

     - Hän puhui jostakin takaa ajamisesta - että he ajoivat häntä takaa! sanoi Anne. - Hän on varmasti saanut jonkin omituisen päähänpinttymän.
     - Pähkähullu hän oli, sanoi Dick. - Kissanpoikasia päässä! Kaistapäinen! Jos hän nyt törmää päätä pahkaa Leoon ja Pauliin, he saavat hermojärkytyksen! Mutta luultavasti hän ei löydä heitä.

Minä koin pienimuotoisen hermojärkytyksen tekstissä vilisevien virheiden takia. Liekö kirjan viimeistelyssä oiottu kiireessä sillä tekstistä puuttui välimerkkejä, sanoja ja jopa pidempiä lauseen pätkiä. Ei tarina siitä lukukelvottomaksi muuttunut, mutta hieman eteneminen tökki.

Näin peräkkäin luettuna tulee taas väkisinkin mietittyä koko sarjan uskottavuutta. Aika rohkeasti serkusten vanhemmat päästävät lapset keskenään telttailemaan, vaikka edellinen telttaretkiseikkailu on varmasti hyvin tuoreena mielessä, lapsetkin siihen kirjassa viittaavat. Sitä paitsi Richard on ainakin alussa melko ärsyttävä räkänokka. Pöllöviidan kartanoon silti tutustuisin mielelläni, kunhan isäntäväki olisi vähän toisenlainen.


Sitaattikunniamaininnan saa:

- Tämä ei ole mikään kunnon paikka - täällä tullaan ja mennään salaperäisesti.

- - - 


 Enid Blyton: Viisikko joutuu ansaan (#9)
Tammi, 2004
170 sivua
Suomentanut Lea Karvonen
(Five Fall into Adventure, 1950)
Luettu: 22.5.2013
Mistä: kirjastosta


Leo, Dick ja Anne matkustavat Paulin ja Tim-koiran luokse vasta pari viikkoa ennen kesäloman loppua vietettyään ensin vanhempineen muutaman viikon Ranskassa. Yhteisestä loppulomasta on siis otettava kaikki irti. Paulin vanhemmat lähtevät jälleen matkalle, tällä kertaa lomailemaan Espanjaan, ja jättävät lapset keittäjätär-Joannan hoteisiin. Yhteinen loma alkaa ikävissä merkeissä kun ryysyisiin vaatteisiin pukeutuva poikatyttö Jo ilmestyy rannalle pilaamaan varsinkin Paulin päivän. Sitten Paulin kotiin murtaudutaan ja lopulta Pauli itsekin joutuu vaikeuksiin.

     Jo katsoi karttaa. Hän ei ymmärtänyt siitä mitään. Hän katsoi ymmällään vihreätä läikkää, jota Leo näytti.
     - No? sanoi poika kärsimättömänä. - Tätäkö Ravens Woodia sinä tarkoitat?
     - En tiedä, vastasi Jo avuttomana. - Se mitä minä tarkoitan on oikea metsä. Tuosta vihreästä läntistä kartalla minulla ei ole aavistustakaan.
     Joanna hihitti.

Jäin heti alussa ihmettelemään englantilaisten loma-aikoja, kirjan tapahtumat alkavat toinen syyskuuta ja kesälomaa on vielä kaksi viikkoa jäljellä... Tämä sarjan yhdeksäs osa oli mielenkiintoisempi ja hieman jännittävämpi kuin kahdeksas, nummien lisäksi hiekkarannoissa ja meri-ilmastossa on sitä jotain. Tarina oli edellisosaa parempi myös sivuhenkilö(ide)n osalta, Jo on paljon ruikuttaja-Richardia mielenkiintoisempi. 


Sitaattikunniamaininnan saa:

- On kamalaa olla mukana seikkailussa, hän sanoi, - mutta paljon, paljon pahempaa on olla poissa ja jäädä kotiin.
 
- - -


Vaikka nyt alkaakin säiden lämmettyä olla otollisin aika Viisikkojen lukuun taidan pitää pienen tauon ja palata muihin sarjoihin.


14 kommenttia:

  1. Minun on ehkä ihan pakko kaivaa Viisikkoja taas esiin :). Luen niitä säännöllisesti, ja nyt alkoi tehdä taas mieli jokavuotista Viisikko-annostani näiden kirjoitustesi vuoksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rooibos, ei muuta kuin Viisikoiden kimppuun :) Nämä ovat kyllä ihanaa kesälukemista! Voihan se olla, että minunkin pitää vielä pari Viisikkoa lukea kesän aikana ;)

      Poista
  2. Oi, sinullahan on ollut oikein putki päällä! =D Minäkin taidan jossain vaiheessa "verestää muistoja" ja lukaista jonkin Viisikon. Yksi toinen lapsuuden suosikki on jo lainattuna hyllyssä, siinä tosin taitaa mennä pieni tovi, kunhan sen tässä kesällä otan lukuun... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, lainasin (jo aikoja sitten) kolme Viisikkoa kerralla, ne piti nyt sitten lukaista putkeen :D Olisi mukava kuunnella sinunkin mietteitä Viisikoista!

      Nyt heräsi kiinnostus, mikäköhän lapsuuden suosikki sinulla on tulossa...

      Poista
  3. Sama vika rahikaisella (taas kerran), blogattavien pino vain kasvaa, ja olen laiskuuksissani vain siirrellyt vanhan osoitteen postauksia uuteen :D Tänään pitää kaikenlisäksi rientää kirjastolle, kun on Siivouspäivän kunniaksi luvassa kirjamyyntiä ;)

    Viisikkoja ei tullut jostain syystä luettua muksuna lainkaan, joten en oikeastaan tiedä niistä yhtään mitään. Pitäis virhe varmaan näin vanhemmiten korjata. Viime kirjastoreissulla, kun etenin nuorten puolella hyllymetrejä pää kenossa, hoksasin sarjan Neljä leijonaa, joita muistan ahmineeni enemmänkin kuin yhden. Dekkarit, niin lasten kuin aikuisten, kuuluu kesään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pia, minulla oli hienoiset omantunnontuskat kertyvästä jonosta :D Vielä on yksi luettu kirja odottamassa, mutta ihan vain sen takia, että haluan tehdä vertailupostauksen erään toisen keskeneräisen kirjan kanssa.

      Meidän kirjastossa ei taida olla Siivouspäivänä sen kummempaa kirjamyyntiä, onneksi poistomyyntikärry on tullut takaisin joku aika sitten :)

      Kyllä vain, nyt on hyvä aika korjata virhe ja korkata ensimmäinen Viisikko! Eli lue (tämä on sellainen positiivishenkinen käsky)! Kesä on parasta aikaa niiden lukemiseen :) Tuo Neljä leijonaa ei ainakaan äkkiseltään kuulosta tutulta... Luen nykyään vain harvoin dekkareita, mutta joskus niille on aikansa ja paikkansa. Yksi dekkari/trilleri on tulossa minullakin lukuun :)

      Poista
  4. Ymmärrän hyvin bloggaamattomien kirjojen aiheuttaman stressin, sillä minullakin on neljä kirjaa tuossa koneen vieressä pinossa.

    Viisikoissa - ja muissakin Blytonin kirjoissa - on kyllä melkein aina loma. Onkohan Britanniassa käytössä kesälukukausi? En tiedä, mistä olen saanut päähäni, että joissakin paikoissa on lomaa syksyllä, jouluna ja keväällä. Olen kyllä vallan hyvin voinut kuvitella asian ihan itsekseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, meillähän on tämä homma vallan ryöstäytynyt käsistä ;D Kyllähän nuo jonot pystyy vielä tällaisella n. 50 luettua kirjaa per vuosi -tahdilla hallitsemaan, mutta jos lukuvauhti kiihtyisi saattaisi minullakin sitten kertyä enemmän jonoja...

      Ainakin näissä yhdeksässä ensimmäisessä (ja muissakin, jotka muistan) Viisikossa on loma, joko kesä- tai pääsiäisloma. Tuossa yhdeksännessä on ainakin 8 viikon yhtäjaksoinen loma (6 viikkoa Ranskassa, 2 Paulin luona), mutta sen kummemmin minulla ei ole noista englannin lukukausista aavistustakaan :D Näin aikuisiällä lukiessa alkaa kiinnittää huomiota uusiin asioihin :)

      Poista
  5. Minä myös jossain vaiheesa mietin noita Englantilaisia loma-aikoja, jostain tuli sitten vastaan tieto, että siellä lomakausi alkaa elokuussa. Vähän erilailla menee koulujen alku ja loppu kuin meillä. Tosin minun lapsuudessa kesäloma alkoi 1. kesäkuuta ja loppui elokuun viimeinen päivä, eli koulu alkoi 1. syyskuuta, joululomakin oli tosi pitkä, muistelisin, meniköhän se yli Loppiaisen. No, tuosta en ole ihan varma. Niin ne ajat muuttuvat - hyvät lukukokemukset toivottavsti eivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, niin tosiaan tuntuisi olevan erilaiset lomarytmit koululaisilla kuin meillä :)

      "Niin ne ajat muuttuvat - hyvät lukukokemukset toivottavsti eivät." Ihanasti sanottu <3

      Poista
  6. Ihana viisikkopostaus ja mainioita sitaatteja :) Minunkin tekisi mieli lukea Viisikkoja uudelleen, en ole kokeillut sitten alakoulun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Luru :) Kannattaa kokeilla, minua ainakin vievät (lähes) yhtä hyvin kuin lapsena!

      Poista
  7. Se mikä noissa Viisikoissa aikoinaan pisti silmään oli se, miten kylmällä tavalla Blyton kuvaili esim. kirjassa esiintyvien lasten itkemistä! Esim. jos n. 10-vuotias itki, niin sitä kuvattiin: "Lapset katsoivat poikaa inhoten, miten 10-vuotias voi olla noin typerä että itkee!"
    Onko se nyt ennenkuulumatonta, että lapsi itkeskelee? Onko sellaista lasta olemassakaan, joka ei itkisi?
    Taisi olla, ja ehkä on edelleenkin, lasten kasvatus briteissä jotenkin kurinalaisempaa kuin täällä Suomessa.
    nimim. lapsuuden lukumania

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi , lapsuuden lukumania, ehkä tuo mainitsemasi kylmyys Viisikoissa on vain lasten keskinäistä uhoamista, tietynlaista oman herkkyyden, pelon tai pahan mielen kätkemistä? Toki lapset -ja aikuiset- itkevät eikä siinä todellakaan ole mitään outoa. Täytyy yrittää muistaa seuraavaa Viisikko-kirjaa lukiessani kiinnittää huomiota tuohon kylmyysasiaan. Brittien lastenkasvatuksen kurinalaisuuteen en osaa ottaa kantaa.

      Poista