sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Alice Walker: Häivähdys purppuraa



Alice Walker: Häivähdys purppuraa
WSOY, 1986
360 sivua
Suomentanut: Kersti Juva
(The Color Purple, 1982)
Luettu: 4.7.2013
Mistä: kirjastosta


Kuten kuvasta näkyy lomalainen lukee kirjansa mielellään pitkällään auringossa ja muistilappujen määrässä mitattuna luetussa kirjassa on ollut paljon ajateltavaa ja muistettavaa. Tällä kertaa en loikoillut omalla pihalla, vaan kävimme yhdistetyllä pyöräily-eväs-leikkiretkellä leikkipuistossa, jossa ei ollut meidän lisäksemme ketään muita ja saimme levittäytyä ihan rauhassa eväinemme pöydän ääreen ja viltteinemme nurmikolle.

Häivähdys purppuraa, tuo mainiota vuosikertaa oleva Pulitzer-palkinnon saanut kirja, valikoitui luettavakseni -yllätys yllätys- muiden bloggaajien ansiosta. Liekö ollut Suketuksen arvio, jonka perusteella tästä alunperin kiinnostuin, viimeisimpänä kirjasta on tainnut postata Marile.

     Älä anna niiden polkea sinua, Nettie sano. Sun täytyy näyttää niille kuka käskee.
     Minä sanoin että ne käskee.
     Mutta Nettie ei lopeta. Sun täytyy panna vastaan.
Sun täytyy panna vastaan.
     Mutta en minä osaa panna vastaan. Minä en osaa muuta kun pysyä hengissä.

Kirjoitan poikkeuksellisesti tavallista enemmän juonesta, joten jos kirja on luettavien listalla saattaa olla parempi lukea tämä postaus vain varovasti silmäillen.

Celien elämä on yhtä loputonta periksiantamista, nöyrtymistä, tottelemista ja luopumista. Isä, "äijä", raiskaa hänet kerran toisensa jälkeen ja vie kaksi Celien synnyttämää lasta pois Celien mielipidettä kyselemättä. Äiti kuolee huutaen ja kiroten tytärtään. Yrittäessään uhrautua nuoremman sisarensa Nettien puolesta Celie joutuukin luopumaan hänestä. Mies, "isäntä", hakkaa ja alistaa, tuopa vielä rakastajattarensa, laulajatar Shug Averyn, kotiin Celien hoivattavaksi. Ei riitä, että yhteiskunta pitää tummaihoisia alempiarvoisina, Celie saa lisäksi kuulla jatkuvasti olevansa turmeltunut, ruma ja tyhmä. Miten elämän läpi voi rämpiä kun kotonakin tuntuu, että pahempi täällä minusta on kun haudassa? Kun Celie on jo alistumassa kohtaloonsa avautuu hänelle Shugin avulla täysin uusi maailma. Maailma, jonka taivaalla loistaa kolme kirkasta tähteä, joiden avulla Celie saa uudenlaisen otteen elämästään.

Kuulostaako rankalta? Sitä kirja olikin, mutta myös monikerroksinen, upea, herkkä, lämmin ja vahva. Celien ensimmäinen kirje -kirja on siis kirjeromaani, joka koostuu Celien kirjeistä ensin Jumalalle ja sittemmin sisarelleen Nettielle- sai minut miettimään pystynkö lukemaan kirjaa ollenkaan. Onneksi en jättänyt kirjaa kesken vaan jatkoin eteenpäin. Vaikka kirjassa on useita isoja ja raskaita teemoja insestistä, perheväkivallasta, seksuaalisuudesta, uskonnosta, eriarvoisuudesta ja rasismista aina siirtomaapolitiikkaan ei tarina tuntunutkaan synkältä tai raskaalta. Ei, vaikka kirja ei kerro pelkästään Celiestä vaan perheistä ja suvuista ja laajenee sivuamaan heimoja ja kansoja. Celie ei kerjää sääliä, ei valita eikä saarnaa, vaan kertoo asiat omalla rauhallisella, jopa yksinkertaisella tavallaan ja murteellaan ja olin lukijana täysin myyty. Hymähtelin Celien paikoin tahattomalle huumorille, jaoin Celien ahdistuksen ja harvat onnen tai ilon hetket.

Walker onnistuu luomaan maailmansotien aikaisen Yhdysvaltojen Georgian tunnelman ja maiseman niin käsinkosketeltavaksi, että aistin kuumat päivät pellolla, hevoskärryjen ja myöhemmin autojen alla pölyävän maan, musiikin Harpon kapakasta ja kaupunkilaisten kylmät ja halveksivat katseet tummaihoisten suuntaan. Saattaisin kritisoida hieman sitä, että Nettien ääni ei aivan vakuuta tai pidä otteessaan samalla lailla kuin Celien tai sitä, että lopun tunnelma eroaa täysin aiemmasta, mutta en kuitenkaan tee niin. Kersti Juvan upea (kyllä, toistan sanaa nyt useampaan kertaan) suomennos  ansaitsee myös kehut. Kirja oli kokonaisuutena niin vaikuttava, että en voinut välttyä kyyneleiltä lopussa.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Ja kun ihmettelee isoja asioita ja kyselee isoja asioita niin oppii niitä pieniä vähän niin kuin vahingossa.


Kirjasta on tehty myös Steven Spielbergin ohjaama elokuva, jonka haluan ehdottomasti nähdä.


18 kommenttia:

  1. Walkeria pitäisi varmasti jossain välissä lukea. Kiinnostavalta kirjailijalta vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, voin suositella ainakin tätä kirjaa :) Yritin googlettaa Walkerin muita kirjoja, mutta en ainakaan äkkiseltään löytänyt muita suomennettuja. Tutustumista täytyy jatkaa siis englanniksi.

      Poista
  2. Olen nähnyt leffan joskus nuorempana ja rankka se kyllä oli, mutta Whoopi Goldberg ja Oprah ovat ilmeisesti tehneet vaikutuksen koska muistan vieläkin muutaman kohtauksen leffasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norkku, en ollut ennen kirjan lukemista ihan varma olenko nähnyt leffan, mutta kirjan luettuani tulin siihen tulokseen, että en ole. Goldbergin rooli oli mainittu tuossa kirjan takaliepeessä ja Oprahin nimi tuli vastaan googlettaessa, odotukset leffaa kohtaan ovat siis korkealla kun näyttelijävalinnat ovat tuota luokkaa. Nyt alkoi kiinnostaa entistä enemmän kun kerran sinullekin on jäänyt noin vahvoja muistijälkiä!

      Googletin kirjasta kirjoitettuja arvioita ja jostain syystä sinun postauksesi (tai siis koko blogisi) ei suostunut millään avautumaan. Nyt tänään näemmä toimii :)

      Poista
  3. Minäkään en ole nähnyt elokuvaa, mutta haluaisin katsoa. Kirja on todella hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, täytyy toivoa, että leffa tulisi tv:stä :) Jatkuvastihan sieltä tulee vanhempia leffoja, miksei siis myös tämä. Tai sitten täytyy etsiä jostain dvd:nä...

      Poista
  4. Rankka kirja. Vieläkin moni asia mielessä, vaikka lukemisesta on jo vuosi. Suosittelen myös Sapphiren Precious – Harlemilaistytön tarina -nimistä kirjaa, jos et vielä ole lukenut. Se on eräänlainen moderni versio tästä. Rankka ja hieno sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, totta! Rankka, mutta silti niin upea ja lämmin! Kiitos vinkistä, en ole mainitsemaasi kirjaa lukenut, mutta blogeissa se on tullut vastaan. Saatanpa lukeakin :)

      Poista
  5. Olen lukenut tämän kirjan joskus aikoja sitten ja vaikutuin. Lunttasin vanhaa arviotani ja muistin oikein eli ainoa valitus tuli kirjan kielestä, johon oli vaikea tottua. Mutta kun siitä pääsi yli, niin lukeminen oli yhtä "juhlaa".

    Olen nähnyt tämän kirjan pohjalta tehdyn elokuvan ja se on todella hyvä ja koskettava. Minulta tirahti jopa kyynel elokuvan lopussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, minä taas solahdin tuohon kirjan kieleen ihan kuin huomaamattani :) Ainoa mitä hieman kakistelin oli kanssa -sanasta käytetty murresana "kaa", joka jotenkin särähti korvaani, se ei mielestäni täysin sopinut Celien suuhun. (Minä itse sanon "kans", mutta tytöille on tarttunut päiväkodista juurikin tuo "kaa". Ihmeesti se silloin tällöin tulee omasta suustakin.)

      Jos leffa on vähääkään kirjan kaltainen en yhtään ihmettele, että kyynelehdit sitä katsoessa :)

      Poista
  6. Siitä on kauan, kun luin tämän, mutta muistan hyvin päähenkilön kokeman väkivallan. Kirjan nimi on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai Laakso, minustakin kirjan nimi on kaunis. Pidin siitä, että Walker onnistui kertomaan väkivallasta tunteisiin käyvästi, mutta ilman turhaa yksityiskohdilla mässäilyä.

      Poista
  7. Tämä on yksi nuoruuteni suosikkikirjoja. Vanhempana en ole uskaltanut lukea uudelleen (ainakaan vielä), ettei mene hyvä kirja pilalle. Elokuvankin tästä yritin katsoa, mutta jätin kesken. En tiedä mikä mättäsi, mutten pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, vanhojen suosikkien lukemisessa kynnys nousee joskus liian suureksi... Kiva olisi silti lukea sinunkin arvio tästä kirjasta, uusin tai ainakin vanhemmin silmin luettuna :)

      Poista
  8. Täälläkin Alice Walker -fani :) Muistelen, etten pitänyt elokuvasta kovin paljon, mutta niin käy helposti jos katsoo elokuvan pian kirjan lukemisen jälkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mafalala, oletko lukenut enemmänkin Walkeria? Jos olet, niin otan mielelläni suosituksia vastaan :)

      Poista
  9. Elokuvan olen nähnyt, kirjaa en vielä lukenut, mutta pakkohan se on, sillä leffa sai kyyneliä silmiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pisarainen, tein juuri leffasta varauksen kirjastoon (lähikirjastosta ei löytynyt, mutta onneksi on kirjastokimppa ja seutuvaraus) :) Pitänee varata nenäliinoja viereen! Olisi kiva lukea sinun mietteesi kirjasta :)

      Poista