10 helmikuuta 2014

Stephen King: Kuulolla



Stephen King: Kuulolla
Tammi, 2007
449 sivua
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
(Cell, 2006)
Luettu: 8.2.2014
Mistä: oma ostos


Sami Lopakan mielettömän hyvä Marras nosti seuraavaksi luettavan kirjan riman niin korkealle, että lukujumihan siitä seurasi. Onneksi omasta kirjahyllystä löytyy ratkaisu tällaisten tilanteiden varalle. Järeä ase tilanteen laukaisemiseksi on tietysti Stephen King ja lukuvuorossa ollut Kuulolla. Ajattelin, että jos ei King auta lukujumiin niin sitten on heitettävä pyyhe kehään ja pidettävä tauko lukemisessa. Jo pelkkä ajatus kammotti, lukuhaluja kun kuitenkin oli, mutta mikään ei tuntunut maistuvan miltään. Ei edes hyvin alkanut Kalle Päätalon Huonemiehen poika.

Taistelu olemassaolosta on kuin rakkautta. Kumpikin on sokeaa. 

Clayton "Clay" Riddellillä on onnen päivä. Hän on Bostonissa hetki sitten kirjoittanut nimensä isoon sopimukseen, jonka myötä hänen sarjakuvansa julkaistaan. Clay haluaa päästä kertomaan hyvät uutiset erossa asuvalle vaimolleen Sharonille, mutta pistäytyy ensin puiston laidassa olevalle jäätelöautolle. Yhtäkkiä Clayn ympärillä alkaa tapahtua outoja. Mies puree koiraa korvasta ja ihmiset käyvät myös toistensa kimppuun. Hyökkäyksillä on jotain yhteistä, kaikki silmittömiin väkivaltaisuuksiin ryhtyneet ovat juuri puhuneet kännykkään. Clayllä itsellään ei ole kännykkää, mutta hänen pojallaan Johnnyllä on. Onko myös Johnny saanut kännykästään pulssiksi nimetyn omituisen raivohulluustaudin? Clayn on lähdettävä kotiin Maineen ottamaan asiasta selvää, mutta kännykahjot, nuo sekopäiset pulssin vastaanottajat tekevät matkasta vaikean. Pitkän matkan varrelta tarttuu mukaan uusia ystäviä ja joukkio joutuu huomaamaan, että pulssi ikään kuin elää ja kännykahjot muuttuvat hiljalleen kehittyneempään ja pelottavampaan suuntaan.

     "Blet!" huusi mielipuoli ja yritti kiskaista veitsen irti. Se oli juuttunut niin tiukkaan ettei hän onnistunut. "Blet ki-jam vaadin-oinas kazzala a-babbala!"
     "Minä kuule saatana babbaloin sinun kazzalan!" huusi Clay ja vei toisen jalkansa perääntyvän mielipuolen taakse. Myöhemmin hänen mieleensä tuli, miten hyvin ruumis osaa tapella jos on pakko. Ruumis pitää taidon salassa niin kuin senkin, miten juosta tai loikata puron yli tai naida tai - mitä todennäköisimmin - kuolla, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Äärimmäisessä hädässä ruumis ottaa ohjat ja tekee sen mitä on tarvis, ja aivot astuvat sivuun takavasemmalle voimatta asialle mitään; ne pystyvät vain viheltelemään, tömistämään jalkaa ja katselemaan taivaalle. Tai pohdiskelemaan ääntä, joka pääsee kun veitsi puhkaisee vaimolta 28-vuotispäivälahjaksi saadun salkun.

Kyllä, lukujumi suli sen siliän tien kun pääsin Kuulolla -kirjan imuun. Tässä tarinassa King ei yllättäen maalaile alkuun tarkkoja taustoja kuten yleensä vaan tapahtumat pääsevät vauhtiin heti ensi sivuilta alkaen ja ahmaisin 150 sivua ihan kuin huomaamatta, pelkästä (sujuvasti kirjoitetun tarinan) lukemisen riemusta. Juonessa ei varsinaisesti ole mitään erottuvaa huippukohtaa, tarina etenee tasaisella tahdilla, mutta ei silti missään vaiheessa käy tylsäksi, siitä pitää huolen Kingin henkilöhahmojen toimivuus ja kännykahjojen muuntautumiskyky. Kirjassa oleva punaiseen Harvard -huppariin pukeutunut mies on myös loistava hahmo ja se olikin yksi parhaiten aiemmalta lukukerralta mieleeni jäänyt yksityiskohta tarinassa.

Kuulolla nojaa ehkä enemmän scifin kuin kauhun puoleen, vaikka kyllä kirja paikoitellen sai säpsähtelemään. Kingin tarjoilema idea kännykän välityksellä aiheutetusta tuhosta on vilkkaalla mielikuvituksella varustetun lukijan helppo kuvitella todeksi, kännykät kun kuitenkin ovat niin yleisiä. Kirjan luettuaan saattaa miettiä kaksikin kertaa vastatako kännykkään. Ehkä sen voisi jättää aamulla pöydälle... Tai sitten ei.

Kuulolla on luettu myös Aamunkajon lukukokemuksissa ja Lähiöneidon lokikirjassa.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Paperipaino oli pikkujuttu, pikku aarre, mutta Clayton oli varma, että Sharon pitäisi lasin sisään suljetusta herkästä harmaudesta, joka oli kuin usvahattara.

Psst! Tässä vielä pieni knoppitieto kirjan loppusanoista, vieläköhän mahtaa pitää paikkansa: Stephen Kingillä ei ole matkapuhelinta.

8 kommenttia:

  1. Voi ihana Kuulolla! (Hah, voiko käyttää sanaa ihana! No voi tietty!) Tämä on yhä muistissa niin tiukasti; luin tämän varmaan neljä vuotta sitten. Vai oisko peräti viisi?! Alkaa näin vanhoilla päivillä mennä nuo vuodet sekaisin. =D Jotenkin tykkäsin tosi paljon tästä kirjasta, muutenkin tuollaiset OMG-Maailmanloppu tulee! meiningit uppoaa aika hyvin meikäläiseen. Ja ne kännykahjot! (ehkä paras suomennos ever!) Muistan kun nauroin niille pitkin kirjaa. Ja Alicen muistan yhä selvästi henkilöistä, lempparini!

    Jaa-a, mitenkähän on, Stevie ja kännykkä... Se on kyllä sellainen jätkä, etten ihmettelisi yhtään, vaikkei ole vieläkään... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, totta kai voi käyttää sanaa ihana. Varsinkin kun on Kingin kirjasta kyse :D Kuulolla oli vielä parempi kuin muistin, eli minäkin tykkäsin kovasti. Milläköhän nimellä kännykahjoja nimitettiin alkuperäisessä versiossa... Kieltämättä se on hauska suomennos, vaikka samalla tyhmä ja ärsyttävä ;) Voi Alice... Yksi minunkin lemppareistani, tosin muillakin oli hetkensä. Tästähän on muuten tulossa elokuva, lisätietoa täällä: http://www.imdb.com/title/tt0775440/?ref_=ttfc_fc_tt

      En ihmettelisi yhtään, että King pysyttelisi edelleen kännykättömänä :)

      Poista
  2. Hmmmm... ehkä on hyvä että luin tämän aikanaan englanniksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, ei tämä ollut ollenkaan hassumpi suomennettunakaan :D Toki jos esimerkiksi kännykahjo sanana tökkii niin sitten... Pikagoogletuksen tuloksena löysin kännykahjojen englanninkielisiksi termeiksi "zombies" ja "crazies", kieltämättä ne kuulostavat hieman vakavammin otettavilta ;) En ole vielä lukenut yhtään Kingiä englanniksi, mutta kirjahyllyssä odottelee muutama suomentamaton Kingin kirja lukemistaan :)

      Poista
  3. Tämä(kin) Kingi minulta on vielä lukematta/hankkimatta omaan hyllyyn ;)

    VastaaPoista
  4. Voi tästä tykkäsin kovasti silloin kun tämän luin. En muista kaikkia yksityiskohtia, pitää lukea uudelleen mutta hyytävä se kyllä oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salka, vaikka tämä ei minusta ollut jännittävimmästä päästä (Kingin kirjoista) oli tämä välillä melko hyytävää luettavaa. Ehkä juuri siksi kun tämän voisi -vilkkaalla mielikuvituksella toki!- kuvitella todeksi.

      Poista