lauantai 19. heinäkuuta 2014

Gillian Philip: Tulimieli



Gillian Philip: Tulimieli
(Kapinaenkelit #1)
Alligaattori, 2014
320 sivua
Suomentanut: Jussi Hirvi
(Firebrand, 2010)
Luettu: 16.7.2014
Mistä: tarjottu arvostelukappale


Gillian Philipin Kapinaenkelit-sarjan aloitusosa olisi todennäköisesti mennyt minulta ohi ilman kirjan suomentajaa Jussi Hirveä, joka vinkkasi kirjasta ja tarjosi sitä luettavakseni. Jos lukutoukka-bloggari ei itse löydä luettavaa, joku muu tekee sen hänen puolestaan :) Tarjous tuli sikäli sopivaan saumaan sillä Charlaine Harrisin Sookie-sarjan luettuani lukujärjestyksessäni oli fantasiasarjan mentävä aukko.

Aikoja sitten ihmiset ja sithe-klaani, eräänlainen keijukansa, elivät rinnakkain samassa maailmassa, kunnes sithejen esiäidit loivat taikavoimillaan Hunnun erottamaan heidän maailmansa ihmisten maailmasta. Sen jälkeen ihmiset ja sithet ovat eläneet erillään. Seth MacCregorin äiti Lilith hylkää äpäräpoikansa ja lähettää hänet pois kuningatar Kate McNivenin maanalaisesta luolastosta pojan isän Griogairin maanpäälliseen linnoitukseen. Seth kulkee omia yksinäisiä polkujaan kunnes tutustuu velipuoleensa Conaliin ja ystävystyy hänen kanssaan. Sithekansan rivit repeilevät, levottomuudet lisääntyvät ja kun Conal asettuu vastustamaan kuningatarta karkottaa tämä Conalin Hunnun taakse ihmisten maailmaan. Seth ei jätä veljeään pulaan vaan lähtee mukaan täyskuolevaisten maailmaan noitavainojen aikaiseen Skotlantiin.

Taas kerran ajattelin kaipauksella vesiporttia kosteanvirheän metsän keskellä, sitä jonka läpi olimme tulleet tänne tuonpuoleiseen. Se oli niin lähellä, hevosella ehkä vain yhden päivän nopean ratsastuksen päässä.
     En halunnut olla täällä, mutta Conalia en jättäisi. Täyskuolevaiset olivat kaikkea sitä, mistä Eorna oli minua varoittanut: kirpunsyömiä, sairastelevia, pappien sortamia. En päästänyt heistä yhtäkään lähemmäs kuin mihin ojennettu miekkani ylsi. He elivät pimeydessä ja kurjuudessa, ja jos olivat rikkaita, elivät vain komeammassa kurjuudessa. Peseytyminen? Luulisi etteivät he olisi kuulleetkaan vedestä, paitsi kurjan alkoholijuomansa ainesosana, ja sitä he joivat aina liikaa. Näytti siltä etteivät he osanneet yhdistää likaa, jonka keskellä elivät, siihen likaan ja tuskaan, jonka keskellä niin kovin usein kuolivat. Ei ihme että he olivat täyskuolevaisia.

Minua hieman mietitytti kannattaako Tulimieli aloittaa heti suosikkini Kingin jälkeen, mutta pelko oli turha. Tulimieli osoittautui heti alusta alkaen melkoiseksi pageturneriksi. Kirja alkaa rytinällä tarinan keskeltä eräänlaisella ennakkokurkistuksella kun Sethin veljeä Conalia ja erästä ihmisnaista ollaan viemässä roviolle poltettaviksi noitina ja Sethin tehtävänä on tappaa heidät varsijousellaan ennen liekkien tuomaa tuskaa (en koe tekeväni juonipaljastusta, sillä asetelma paljastuu ensisivuilta). Yhtäkkiä kerronta palaa ajassa taaksepäin hetkeen jolloin Seth muuttaa isänsä linnoitukseen, josta edetään taas alun kohtaukseen ja siitä eteenpäin. Täytyy sanoa, että Philip onnistui aloituksellaan koukuttamaan minut tarinaansa hyvin vahvasti eikä ote juurikaan löystynyt matkan aikana.

Kirja on nuortenkirja, mutta sopii ihan hyvin myös aikuislukijalle. Joitain pieniä juonellisia mutkien oikaisuja, ristiriitaisuuksia tai helppoja ratkaisuja osui silmiini, mutta ne eivät vähentäneet tarinasta nauttimista, ei myöskään kerronnassa lukujen väleissä paikoitellen tapahtuvat lyhyet ajalliset hyppäykset. Sen sijaan Sethin myöhempiin vaiheisiin liittyvät muistelut tai viittaukset vaikuttivat sekavilta ja saivat välillä Sethin tuntumaan nuoren miehen sijasta vanhukselta. Muuten pidin Sethistä niin minäkertojana kuin hahmona, hän ehtii jo tässä ensimmäisessä osassa kehittyä ja kasvaa, vaikka osa kerronnasta menee luonnollisesti taustoittamiseen, onhan kyse sarjan ensimmäisestä osasta.

Pidin myös kovasti sekä aikakaudesta, joka kuulosti uskottavalta että ympäristöstä, Philip kuvaa houkuttelevasti Skotlantia linnoituksineen ja luontoineen. Nummet (ikisuosikkini, kiitos Enid Blytonin Viisikkojen), metsät ja vesistöt kuulostavat ihanilta. Sithet ovat mukavaa vaihtelua jo tutuksi tulleille vampyyreille ja ihmissusille. Kansa vaikuttaa mielenkiintoiselta ainakin ensimmäisen osan perusteella, vaikka he välillä käyttäytyvätkin ristiriitaisesti (onhan toki yksilöissä eroja niin ihmisissä kuin sitheissä, joten eroavaisuudet käytöksessä voi mennä jo ihan sen piikkiin).

Oikeastaan ainoat moitteeni menevät takakannen tekstiin. Olisikohan muuten sujuvaan suomennokseen tullut tässä vaiheessa kömmähdys, sillä takakannessa väitetään tapahtumien sijoittuvan 1600-luvun lopun Skotlantiin kun todellisuudessa, tai siis kirjan sivuilla, ajaksi mainitaan useampaan otteeseen 1500-luvun loppu (engl. sixteenth century eli 1500-luku). Lisäksi mielestäni takakannen viimeinen lause* paljastaa liikaa, se antoi tietyn ennakko-odotuksen kirjalle mitä en olisi kaivannut.
(* Sethin elämää ei helpota, että hän rakastuu ihmistyttöön.)

Sarjan aloitus vaikutti sen verran hyvältä, että odotan innolla jatkoa. Gillian Philipin kotisivuilta selvisi, että kirjasarjaa on kirjoitettu jo neljän osan verran. Toivottavasti kustantaja jatkaa sarjan suomentamista ja julkaisua, olisi ikävää jos sarja jäisi kesken. Toivottavasti jatkoa olisi luvassa pian, etten ehdi unohtaa kaikkia henkilöitä ja juonenkäänteitä (malttamatonhan minä en missään nimessä ole...). Tulimielen on lukenut myös Taika.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Hän tarvitsi taivasta ylleen, avaruutta mieleensä ja pohjoistuulen puraisua iholleen.

sekä (hellekö lie pehmentänyt minut kun näin auliisti jakelen sitaattikunniamainintoja, mutta nummi!):

Pilvien varjot ajoivat takaa kultaisia valonsäteitä pitkin rantaniittyä ja sen takana kohoavaa nummea.

Kirjabingo: Tänä vuonna julkaistu (suomennos siis)

2 kommenttia:

  1. Oi, uutukaista fantasiaa, joka on minulta mennyt ihan ohi! Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta sarjalta. Pitääkin lukea jossain vaiheessa ja tsekata josko voisin töissä suositella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintti, Tulimieli on kyllä kokeilemisen arvoinen :) (Johan on, Blogger ei näemmä ollut antaa minun kommentoida omassa blogissani...)

      Poista