sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi



Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi
WSOY, 2006
95 sivua
Suomentanut: Irma Packalén
(Le Petit Prince, 1944)
Luettu: 24.9.2014
Mistä: oma ostos


Ostin de Saint-Exupéryn Pikku Prinssin jo vuosia sitten. En ole kiirehtinyt sen lukemista, mutta nyt vihdoin tuli sen aika, sillä Pikku Prinssi tuntui olevan sopiva päätös ranskalaisen kirjallisuuden lukuhaasteelle.

Nimetön minäkertoja, lentäjä, tekee pakkolaskun Saharan autiomaahan. Lähimpään asutukseen on matkaa ja lentäjällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää korjata lentokone omin avuin. Eräänä aamuna hän herää siihen, että kuin tyhjästä ilmestynyt pikkumies pyytää häntä piirtämään hänelle lampaan. Päivien kuluessa lentäjä ja ilmeisesti asteroidilta B 612:lta monen mutkan kautta saapunut pikku prinssi tutustuvat ja ystävystyvät pikku prinssin kertoessa tarinaansa kotitähdestään ja muista tähdistä joilla hän on vieraillut, kysellessään väsymättä kysymyksiään ja väistellessään vastausten antamista.

     Hän punastui ja jatkoi sitten:
     - Jos joku rakastaa kukkasta, jota ei ole enempää kuin yksi mijoonissa ja taas miljoonissa tähdissä, niin hän voi olla onnellinen, kun saa vain katsella sitä. Hän voi ajatella: >>Kukkaseni on täällä jossain...>> Mutta jos lammas syö kukan, tuntuu hänestä, kuin yhtäkkiä kaikki tähdet sammuisivat! Ja eikö tämä muka ole tärkeätä!

Pikku Prinssistä on hyvin vaikea sanoa mitään. Se on tarina ystävyydestä, uskollisuudesta, aikuisten järjettömyydestä, mielikuvituksen voimasta, koti-ikävästä, onnesta, kasvamisesta, oivaltamisesta ja luopumisesta. Tuntuu siltä, että Pikku Prinssiä ei kestä ajatella liikaa, sen teemat alkavat paisua päässä, tuntuu kuin se kasvaisi käsittämättömään kokoon. Se pakenee määritelmiä ja tulkintoja. Ei Pikku Prinssiä voi oikein lukea myöskään "pelkkänä" satuna, ainakaan aikuisena, silloin se ei tee oikeutta tarinalle, sen syvällisyydelle. Miten kirja sitten tulisi lukea? Pikku Prinssi antakoon siihen vastauksen itse. Silmät ovat sokeat. Pitää etsiä sydämellä.  Niinhän se on. Pikku Prinssi tulee lukea tunteella, ei järjellä.

Pikku prinssin tarina on kaunis, syvällinen ja opettavainen. Kirjaa lukiessani mielessäni käväisi useammankin kerran Tove Jansson muumeineen. Pikku Prinssistä nimittäin tuntui kuitenkin puuttuvan jokin pieni juttu, se viimeinen silaus, jonka myötä kirja painuisi syvälle sydämeni sopukoihin kuten muumit. En tiedä onko vertaus hieman epäreilu, onhan minulla ja muumeilla kuitenkin pidempi yhteinen historia, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan jotain hieman enemmän. Ehkä jäin kaipaamaan sitä muumimaista piirrettä, että kirja sopii sekä lapsille että aikuisille. Pikku Prinssi tuntuu jollain tavalla lapselliselta, mutta samalla myös siltä, että se sopii paremmin aikuislukijalle, tietyllä tavalla ristiriitaista siis. Pikku Prinssi vaatinee useamman lukukerran, tuntuu kuin sen ulottuvuudet eivät täysin avautuisi kerralla. Hieno ja tunteisiin vetoava se kuitenkin on!

Pikku Prinssi ja hänelle tärkeä ruusu sai aikaan myös järjettömän kaipuun erään toisen ruusun luo, joka löytyy tietenkin ikisuosikistani Stephen Kingin Musta torni -sarjasta...


Sitaattikunniamaininnan saa:

Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.


Luettua elämää -blogin Elina luki Pikku Prinssin samoihin aikoihin kuin minä, hänen arviostaan löytyy lisää linkkejä muihin arvioihin tästä pienestä klassikosta.


Suomen Pakolaisavun #lukuhaaste
TBR 19/100
Vive la France! -haaste, sininen, valkoinen ja punainen raita eli haaste suoritettu!




Tässä vielä linkit Vive la France! -haasteeseen lukemiini kirjoihin:
Sininen raita = 2 kirjaa:
Emmanuel Carrère: Huviretki painajaisiin 
Claudie Gallay: Tyrskyt

Sininen ja valkoinen raita = 4 kirjaa:
Anna Gavalda: Karkumatka 
Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja

Sininen, valkoinen ja punainen raita = 6 kirjaa:
Laurent Gaudé: Hurrikaani 
Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi

Kiitos Annamille hauskasta haasteesta! Aion ehdottomasti jatkaa ranskalaisen kirjallisuuden parissa.

16 kommenttia:

  1. Ajatella, minäkään en ole lukenut tätä vielä! Luulen, että tämä on yksi niistä kirjoista, jotka tulisi lukea elämänsä aikana, joten toivottavasti luen kirjan vielä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, huh, en sentään ollut ainoa, jolla tämä klassikko on ollut lukematta ;) Pikku Prinssi kyllä kannattaa lukea jossain vaiheessa!

      Poista
  2. Tämä on niin huikean ihana kirja. Kun katsoo kirjan julkaisemisvuotta 1944, niin ymmärtää kirjan sanoman ja syvällisyyden. Toinen maailmansota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai Laakso, niinpä. Siksi kirjoitinkin, että Pikku Prinssin teemoja ei voi ajatella liikaa, se kasvaa niin suureksi.

      Poista
  3. Näin tästä teoksesta myytävän versiota, jossa on kohokuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, tästä kirjasta tuntuu olevan useita versioita :) Omani on ihan sellainen perinteinen.

      Poista
  4. Mullekin Pikku Prinssi jäi aikoinaan etäiseksi, vaikka ihan kiva pikkuklassikko onkin ja vaikka sen avut on helppo tunnistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, kyllä Pikku Prinssin ansiot tosiaan tunnistaa, mutta minkäs teet, jos se ei ole sielukirja niin se ei sitten ole. Lohduttavaa kuulla, että on muitakin joille kirja ei ollut täydellinen :)

      Poista
  5. Ihanaa, että luit! Eihän kaikista kirjoista tule omia.

    Minulle on käynyt juuri päinvastoin, eli Pikku Prinssi tuli lähelle jo lapsena, mutta muumit jäivät silloin etäisiksi. Nyt yritän paikkailla Muumi-vajettani - jo neljäs Muumi-romaani on menossa. Mutta toistaiseksi Pikku Prinssi on vain tutumpi ja rakkaampi. Meillä on niin pitkä historia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kyllähän tämä piti lukea :)

      Romutit samantien oletukseni siitä, että Pikku Prinssi olisi lapsilukijalle vaikea ;) Hauska kuulla sinun muumi- ja Pikku Prinssi -historiastasi, joka näemmä on päinvastainen kuin minulla :D

      Poista
  6. Tämä erinomainen "It is only with the heart that one can see rightly;
    what is essential is invisible to the eye." -sitaatti on muuten levinnyt hyvin laajalle.

    Tähän mennessä olen bongannut sen mm. tiibetinbuddhalaisen nunnan, Pema Chödrönin, elämäntaito-oppaasta "The places that scare you - A guide to fearlessness" (erinomainen kirja, suosittelen) ja Scooterin (!!) Weekend-biisistä. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna Siikilä, minusta tuntuu, että olen itsekin törmännyt tuohon sitaattiin jossain :) Pema Chödrönin kirjaa en tiedä, mutta tuo Scooterin biisin on tutumpi, piti itse asiassa kuunnella se YouTubesta :)

      Poista
    2. Kettu; Koska kesytit minut, olet minussa vastuussa loppuikäni. Jotakuinkin noin se meni ja pätee mielestäni suhteessa eläimiin, mutta myös rakkaisiin...
      -Helmiina-

      Poista
    3. Helmiina, kutakuinkin noin se meni tiivistettynä.

      (Kettu:) "Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa..."
      (...)
      (Kettu): "Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt."

      Tuo kirjan ajatus, samoin kuin moni muu ajatus kirjasta, on tosiaan osuva ja sopiva moneen suhteeseen :)

      Poista
  7. Meille Pikku Prinssi on kuin matkamuisto, joka on ostettu monesta maasta. Olen sitten antanut kirjaa hää- yms. lahjaksi, joten tähän hätään en löytänyt yhtäkään. Tarkoitus oli säästää saksankielinen. Olisin niin halunnut tähän laittaa sen 'taumen' eli kesytyspuhee, joka on etenkin Ranskassa häissä kova juttu ja Saksassa tietty myös.

    En osaisi mitenkään arvioida tätä kirjaa. Se on vähän kuin runo eli tunnetila ja toisaalta kaunista ja totta filosofiaa. Ostan kirjan taas ensi vuonna...saksankielisenä;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, oli mukava lukea sinun ja Pikku Prinssin tarina, muistelinkin, että tämä oli sinulle tärkeä kirja. Vaikka kirja ei ensilukemiselta vienytkään sydäntäni se on mielessäni toistuvasti. Olisi ihana saada tämä kirja omaan hyllyyn ranskankielisenä! (Hah, kirja ei vienyt sydäntäni, mutta haaveilen silti toista erikielistä kappaletta itselleni ;) )

      <3

      Poista