maanantai 25. toukokuuta 2015

Blake Crouch: Wayward Pines - Ei pakotietä



Blake Crouch: Wayward Pines - Ei pakotietä
(Wayward Pines #1)
Tammi, 2015
330 sivua
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
(Pines, 2012)
Luettu 20.5.2015
Mistä: pyydetty arvostelukappale


Blake Crouchin Wayward Pines -sarjaa on rummutettu kovasti, kirjasarjan ensimmäisen osan julkaisun kanssa samoihin aikoihin alkoi Foxilla kirjoihin perustuva tv-sarja. Ennakkopöhinä ja viittaukset Twin Peaksiin saivat minutkin kiinnostumaan ja päätin tutustua kirjaan ennen 14.5. koittavaa tv-sarjan ensi-iltaa. 

Wayward Pines, idyllisen kaunis mäntymetsien ja vuorten ympäröimä pikkukaupunki Idahossa. Vastamaalatut talot, hyvinhoidetut pihat ja keskusta ilman ketjuliikkeitä. Ethan Burke herää jokirannasta yksin, loukkaantuneena ja muistinsa menettäneenä ilman henkilökohtaista omaisuuttaan. Ei kännykkää, ei lompakkoa, ei henkilöllisyystodistusta. Harhaillessaan kaupungissa Ethanin muisti alkaa palautua. Hän on salaisen palvelun agentti ja joutunut auto-onnettomuuteen. Hän on saapunut kaupunkiin yhdessä toisen agentin kanssa etsimään kahta kadonnutta kollegaa. Ruhjeet ja puuttuvat tavarat eivät ole kuitenkaan hänen suurin ongelmansa, sillä kaupungissa ja sen asukkaissa on kaikissa jotain outoa. Sairaanhoitaja Pam on kiireinen tyhjältä tuntuvassa sairaalassa, seriffi Pope on kalsea Burkea kohtaan ja kaupunkilaiset katsovat häntä oudosti. Tämä on kuitenkin vasta alkua, pintaraapaisu...

     Aurinko oli jo laskenut vuorten taakse, ja illan viileys oli vallannut kaupungin.
     Hänellä oli tekemistä - piti etsiä Beverly, etsiä ensihoitajat ja hakea tavarat takaisin - mutta hänen teki mieli ainoastaan käpertyä sänkyyn pimeään huoneeseen. Nukkua kunnes kipu menisi ohi. Ja sekavuus. Ja kaiken pohjalla vaaniva tunne, jota oli koko ajan vaikeampi kiistää.
     Pelko.
    Voimistuva aavistus, että jotain oli todella, todella pahasti vinossa.

Lähtöasetelma vaikutti oikein kiinnostavalta, erikoinen pikkukaupunki ja agentti, josta ei muistinmenetyksen vuoksi tiedä aluksi juuri mitään. Tarinan alku ja viittaukset Twin Peaksiin ovat kääntyä kirjaa vastaan, tarina nimittäin haiskahtaa alussa jo liikaa tuolta vanhalta, upealta kulttisarjalta etenkin päähenkilön osalta. Agentti Ethan Burken ulkomuoto (pituus noin 185 cm, lihaksikas, komea,mustat lyhyet hiukset) menisi vielä sattumasta, mutta kahvifriikkiys ja parit muut manööverit ovat liian Dale Cooperia. Onneksi juoni on ihan omanlaisensa ja Wayward Pinesin tunnelmaan solahtaa sujuvasti.

Se tunnelma. Alusta asti on selvää, että Wayward Pinesissa on jotain vialla. Lukija ei kuitenkaan tiedä sen enempää kuin päähenkilökään. Ainoastaan hyppäykset Burken perheen, vaimo Theresan ja poika Benin luo antavat käsityksen Ethanin tilanteesta. Tunnelma ei ole varsinaisesti kauhea, mutta mukavan painostava, ahdistava ja pahaenteinen.

     Täydellisyys on pintailmiö. Orvaskesi. Kun tutkitaan vähän syvemmältä, löytyy tummia sävyjä.
     Ja kun tutkitaan luita myöten, löytyy pikimustaa.

Kiinnostavista alkuasetelmista huolimatta tarina tuntuu ensin kovin tavalliselta, moneen kertaan kirjoitetulta löysähköltä jännäriltä. Yhdessä vaiheessa olen tuskastua kirjailijan marssittaessa esiin Ethanin takaa-ajajat kanjonissa, mietin, että ei kai näin yksinkertainen ratkaisu, mutta Crouch vain harhauttaa ja lisää kierroksia. Takaa-ajajat ovatkin jotain ihan muuta kuin oletin ja tarina muuttuu yhä erikoisemmaksi. Jo on (ihanan) kieroa!

Yllättävistä käänteistä huolimatta Ei pakotietä ei ollut niin täydellisen vetävä kuin ennakkoon toivoin. Tarina kyllä etenee hyvin, mutta jokin hiertää lukukokemuksessa. Ehkä tarinan lomaan sijoitetut Ethanin traumaattiset muistot veivät tarinaa liian kauas nykyhetken tiiviistä tapahtumista (tosin niiden merkitys avautunee enemmän seuraavissa osissa) tai sitten en vain päässyt heti kirjan vauhtiin. Oli mikä oli, mutta jotain, se viimeinen silaus, jäi puuttumaan tunnetasolla eikä kirja osoittautunut napakympiksi. Uskon ja toivon, että jatko-osissa tarina täräyttää kunnolla!

PALAA WAYWARD PINESIIN
TÄSTÄ ETEENPÄIN KUOLET

Sitaattikunniamaininnan saa:

Mitä enemmän tiedät, sitä erikoisemmaksi se muuttuu. 


Kirjan ovat lukeneet myös Annika K, Anu, Heidi PJassuJenniJuha MäntyläKrista, Rita, Simo Sahlman ja Susa.



Sanottakoon vielä sen verran tv-sarjasta, että se vaikuttaa alun perusteella melko uskolliselta kirjalle. Matt Dillon sopii ulkonäöllisesti Ethan Burken osaan, pidän myös Juliette Lewisistä baarimikko Beverlynä, hän on persoonallinen näyttelijä! Odotan kovasti kirjasarjan seuraavia osia ja aion myös jatkaa tv-sarjan seuraamista.


- - -


EDIT 10.6.2015
Kirjakaapin kummitus -blogin Jonna julkaisi kesähaasteeksi kirjankansibingon. Tunnustaudun bingohirmuksi ja vaikka olen pitänyt tänä vuonna lukuhaasteisiin osallistumiseni vähissä on tähän ihan pakko lähteä mukaan! Ideana on siis metsästää viiden rastin pysty- vaaka- tai vinobingoja, yhdellä luetulla kirjalla voi kuitata yhden ruudun bingoruudukosta. Aikaa bingoamiseen on 15.5.-15.8.2015, syyskuun alussa Jonna arpoo bingoajien kesken kirjallisen palkinnon.

Wayward Pinesilla rastitan ruudun Valokuva.



18 kommenttia:

  1. Olen ehtinyt vähän huonosti seuraamaan blogeja viime aikoina ja olen ihan just vasta tullut oikeasti tietoiseksi tämän kirjan olemassaolosta. Mutta sepä ei ole estänyt tätä päätymästä pikaisesti hankintalistalle... Vaikuttaa hyvinkin kiinnostavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, kyllä tämä on melkoisen kiinnostava tapaus! Kannattaa tutustua, vielä ehtii hyvin tv-sarjankin mukaan.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kirjoitus ja mielenkiintoiselta vaikuttava kirja. Tosin muistinmenetys alkaa aiheena olla jo jokseenkin kulunut, vaikka pakko tunnustaa että kiinnostaa se silti. :D

    Minullekin tuli kuvauksesi perusteella twinpeaksmäiset fiilikset, vaan hyvä jos on kuitenkin omaperäinen tietyistä viitteistään huolimatta. Olen tätä kirjaa ehkäillyt, mutta hmmm... kai se pitää jossain vaiheessa lukaista. Tv-sarjasta en tiennyt, pitäsköhän sitäkin alkaa seurata, kun ei ole nyt oikein mitään sarjoja seurattavana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, älä anna muistinmenetyksen hämätä 😃 Minä jäin kaipaamaan vielä lisää painostavuutta ja kunnon piinaavaa jännitystä, mutta ehkä sitä on vielä luvassa (joidenkin mielestä tämä oli tosi jännä). Testaa ihmeessä onko tämä sun juttu!

      Poista
    2. Mie kokeilin jo, mutta telkkarimuodossa ;D Kyseinen sarja pyörii täälläkin, kaksi jaksoa on tullut ja katsoin ne molemmat. Nyt käy siis kaiketi niin, että skippaan kirjat, mutta seuraan sarjaa telkkarista. Pakko karsia, kun on NIIN paljon kaikkea hyvää luettavana, että tässähän ahdistuu kun ei millään ehdi kaikkea. :D

      Mutta kiitos vinkistä, sarja vaikuttaa tosiaan ihan katsottavalta!

      Poista
    3. Kaikkea ei onneksi tarvitse lukea (vaikka mieli tekisi :D), onneksi on vaihtoehtoja. Ole hyvä!

      Poista
  3. "Mitä enemmän tiedät, sitä erikoisemmaksi se muuttuu". Tämä kuvaa tarinaa todella hyvin. Kirjasta on hankala kirjoittaa spoilaamatta sitä. Twisti on kuitenkin paljon herkullisempi kuin moni varmasti odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo Sahlman, tästä tosiaan oli hieman hankala kirjoittaa spoilereiden pelossa. Mielenkiintintoinen kirja, kiero juoni ja pahaenteinen tunnelma, tykkään,

      Poista
  4. Oon pyöritellyt tätä usein kädessäni kaupoissa! Ois kiva lukea ennen kuin katson tän sarjan. :)

    -Kissis

    VastaaPoista
  5. En ole lukenut kirjaa, mutta kiinnostuin tv-sarjasta sen twinpeaksmäisyyden takia. Yhteneväisyyksiä on ehkä liikaakin. Twin peakisissa minua viehätti erityisesti huumori ja outous. Wayward Pines näyttää olevan kahden ekan jakson perusteella pelkästään uhkaava. Aion kuitenkin jatkaa sitkeästi sen katsomista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, huumori Wayward Pinesista tosiaan puuttuu, siis verrattuna Twin Peaksiin. Minusta yhteneväisyyksiä ei ollut liikaa, mutta sehän on puhdas makuasia.

      Poista
  6. Nyökyttelen täällä tekstillesi, hyvin saman tapaisia ajatuksia kirja itsellenikin nostatti. Kirjan loppuosa meni kyllä ihanan kieroksi ja luin tätä ahmimalla. Tänään olisi tarkoitus viimein korkata tv-sarjakin, vaikka tuskin se kirjaa voittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika K, loppu oli kyllä yllättävä! Minusta tv-sarja on ihan onnistunut, toivottavasti sinäkin tykkäät. Mietityttää vain, että ikävää jos tv-sarja ehtii jatkua jo kirjasarjan kakkososan tapahtumiin ennen kuin toinen kirja julkaistaan. Sitten joutuu varmaan odottelemaan kirjaa ja katsomaan tv-jaksot jälkikäteen.

      Poista
  7. Nyt kun luin postauksesi tajusin yhden lisäpiirteen minkä vuoksi tykkäsin niin paljon lukea tämän kirjan: Eläydyn mukaan siihen miten pinteestä päästään ulos. Alan päähenkilön kanssa yhdessä - tai hänen puolestaan - miettiä strategioita selviytyä tilanteista.

    TV-sarjan näyttelijät ovat lahjakkaita ja sopivat rooleihinsa. Kuvittelin päähenkilön pidemmäksi ja vaaleammaksi kuin Matt D. mutta se ei haittaa yhtään. Hän on mainio Ethan Burke. Ja tosiaankin tuo kovasti mieleen Twin Peaks - agentin. Nautin ihan älyttömästi kirjan loppusanoista, siitä luvusta missä Blake Crouch kertoo omasta Twin Peaks - innostuksestaan.

    Kiitti linkityksistä. Menen heti huomisaamuna lukemaan lisää Wayward Pines - postauksia ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, tuo, että eläytyy vahvasti päähenkilön tilanteisiin on ehdottomasti hyvän kirjan merkki ☺

      Crouchin TP-fanitushistoriasta oli mukava lukea. On aina kiinnostavaa tietää mistä ja miten joku kirja on saanut alkunsa.

      Ole hyvä ☺ Joskus linkittelen laiskemmin, joskus ahkerammin ☺

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, anonyymi, kiitos kun hoksautit :) En käsitä miten Dillon oli pyörähtänyt Damoniksi (no joo, sukunimet alkavat samalla kirjaimella, mutta ovat kyllä muuten ihan eristä puusta veistettyjä) :)

      Poista