tiistai 9. kesäkuuta 2015

Enid Blyton: Viisikko salaperäisellä nummella



Enid Blyton: Viisikko salaperäisellä nummella (#16)
Tammi, 2005
175 sivua
Suomentanut: Lea Karvonen
(Five Go to Mystery Moor, 1954, #13)
Luettu: 8.6.2015
Mistä: kirjastosta


Tuli taas nautittua Viisikko-välipala, juuri sopivaa kesälukemista. Vanhempi villasukkalapsi aloitti sarjan paljon minua myöhemmin ja otti jo minut lukutahdissa kiinni. Luen siis nyt kirjoja samaan tahtiin hänen kanssaan, en kai minä nyt voi jälkeenkään jäädä ;) Varsinkaan kun hänen kanssaan on niin mahtava keskustella kirjasta tuoreeltaan lukemisen jälkeen. Onnea on lukevat lapset.

Serkukset ovat loman alussa hajallaan kun Dick ja Leo ovat poikaleirillä ja Anne sekä Pauli Tim-koiransa kanssa ovat majoittuneet ratsastuskoululle. Loma ei suju sopuisissa merkeissä sillä koululla viettää lomaansa myös toinen poikatyttö Henry eli Henrietta. Pian Pauli saa muuta ajateltavaa kun rakkaat serkut saapuvat paikalle, mutta jatkaa silti vielä hetken tuittuiluaan Henryä kohtaan. Majoitustilat alkavat olla täynnä ja viisikko saa idean lähteä telttailemaan läheiselle Kummitusnummelle, jonne on matkannut myös mustalaisjoukko mukanaan heidän tuttavansa Niisku hauskan Vikke-koiransa kanssa. Seikkailusensorit ovat pystyssä välittömästi jo tutustumisretkellä tuolle oudonnimiselle nummelle.

– Jo nimi vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. – Kummajaisnummi, Dick sanoi heidän ratsastaessaan. – Katsokaa nyt, miten tätä riittää kilometrikaupalla, ja piikkihernettä keltaisenaan.
 – Mutta ei tämä minusta erityisen kummalta tunnu, Henry sanoi.
– Jollakin tavalla täällä on kovin hiljaista. Tuntuu ihan kuin kauan, kauan sitten olisi tapahtunut jotakin, ja kuin ilmassa olisi aavistus että se tapahtuu vielä kerran, arveli Anne.

Muistelin tämän olevan yksi suosikkiviisikkojani, mutta mitään sen tarkempaa muistikuvaa minulla ei tarinan juonesta ollut. En lue Viisikoiden takakansia sillä haluan muistaa tarinoista mahdollisimman vähän, joten sen puolesta juoni säilyi yllätyksenä. Kansikuva kuitenkin paljastaa melkoisen paljon eli tarinaan liittyy oleellisesti nummelle ilmestyvä salaperäinen lentokone (1970-luvun valokuvakannessa, jotka ovat mielestäni ne ainoat oikeat viisikkokannet, viisikko kävelee nummella junanraiteita pitkin säkkiä kantaen). Ei tämä "ennakkopaljastus" niin hirveästi lukukokemusta häirinnyt, mutta ehkä vähän kuitenkin. Enemmän minua häiritsi tarinassa olevat kirjoitus- ja huolimattomuusvirheet. Viisikko kuuntelee vanhan sepän tarinointia Bartleista ja mustalaisista. Myöhemmin Bartleista puhuttaessa  nimi on pyörähtänyt Bardeiksi ja sitten puhutaan taas Bartleista. 


Kun sarjaa lukee tiiviihköllä tahdilla tulee joihinkin toistuviin asioihin kiinnitettyä huomiota. Runsaat eväät ovat minulle se mieluisin Viisikoiden tavaramerkki, vähemmän miellyttävä piirre on taas esimerkiksi tyttöjen vähättely. Lisäksi useassa osassa on mustalaiset eli romanit kuvattu korostuneen töykeiksi ja epärehellisiksi. Tässäkin kirjassa löytyy kaikki kolme tekijää, onneksi tytöt kuitenkin osoittavat reippautensa ja mustalaisten joukosta löytyy luotettava ystävä. Kirja on aikansa kuva ja ehkä nykyään kun suvaitsevaisuudesta puhutaan niin paljon pistää tuollainen lokerointi silmään.


Vaikka suurin hohto tarinasta oli jäänyt jonnekin vuosien varrelle viihdyin kuitenkin hyvin kauniissa nummimaisemissa ja hiekkakuopilla, hyvistä eväistä nauttien ja kulkurimerkkejä seuraten. Jännitystäkin oli sopivasti. En yhtään ihmettele, että tämä on ollut yksi suosikkiviisikkojani.



Sitaattikunniamaininnan saa:

– Sehän on kiva, William sanoi iloisesti ja kopisteli portaita alas kuin uskollinen pikku poni.

Myös sheferijmin mielestä tämä on yksi parhaita Viisikkoja.


EDIT 10.6.2015
Viisikko salaperäisellä nummella tuo rastin kirjankansibingon ruutuun Monta henkilöä.



12 kommenttia:

  1. Ai että tykkäsin viisikoista kouluikäisenä ! Ihanaa nostalgiaa katsella tuota kansikuvaa. Omat viisikkoni lahjoitin siskon lapsille. Nyt voisin melkeinpä jokusen taas lukaista, mutta englanniksi. Mitä sopivinta kesäfiilislukemista. Kiitos postauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, kiva kuulla, että Viisikot ovat kuuluneet sinunkin lapsuuteesi :) Näitä tuli kesälomilla ahmittua hirveästi, sopivat kesään kuin eväät koriin ;) Minussa nämä piirroskannet eivät juurikaan herätä tunteita vaan nimenomaan ne valokuvakannet. Olisi varmasti mielenkiintoista lukea näitä englanniksi.Ole hyvä :)

      Poista
  2. Tuo Bartle/Bard voi olla suomennoksesta johtuva virhe tai puhtaasti painovirhe, eikä niinkään kirjoittajan kynästä lähtenyt. Ei sillä, itse tarinoita kirjoittavana olen joskus huomannut, että nimi vaihtuu toiseksi kirjoittamisen tuoksinassa.
    Minulla on vielä kaksi Viisikko-kirjaa lukematta ja kyllä vain, Viisikot ovat todella mainio kesäkirjasarja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, voi olla, mutta yhtä kaikki nimivaihtelu pisti silmään ja häiritsikin hieman :) Huh, vähiin käy lukemattomat Viisikot!

      Poista
  3. Ahmin näitä pienenä aika monta. Elävästi muistan kuinka ne koko ajan söivät jotain ja päivittelivät kuinka ruoka maistuu aina parhaalta ulkoilmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo Sahlman, minäkin ahmin näitä lapsena ja nyt olen siis uusintakierroksella. Ihan kaikkia Viisikoita en ole tainnut lapsena lukea, tuleepahan nyt paikattua mahdolliset puutteet. Kumma juttu miten ihan arkiset ruuat tuntuvat näissä kirjoissa erityisen herkullisilta myös lukijan näkökulmasta, ehkä se on se kuvitteellinen ulkoilma ;D (Lukiessa tulee nälkä!)

      Poista
  4. Oi, Viisikot! <3 Minunkin suosikkejani lapsuudessa. Nyt luemme A:n kanssa Salaisuus-sarjaa, joka uppoaa tyttöön täysin. Kunpa hän innostuisi Viisikoistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Viisikot onneksi maistuvat näin aikuisiälläkin <3 Meillä esikoinen ahmii Viisikkoja, mutta Salaisuus-sarjaan hän ei ole tutustunut. Viisikot ovat hänen suosikkikirjojaan muutamien muiden ohella :)

      Poista
  5. Onpa ihanaa, kun voi jutella lapsensa kanssa kirjoista! :))

    Minäkin monien muiden tapaan ahmin Viisikkoja nuorena. Runsaat syömingit ja eväiden kuvailut ovat jääneet minunkin mieleeni voimakkaimmin. Muistan, että ne tuntuivat hassuilta kuin säilykkeenä tuntui saavan lähes mitä vain kakuista kaikkeen muuhun. :D Pitäisi lukea joskus joku Viisikko uudestaan ihan vain huvin ja mielenkiinnon vuoksi, että mitenköhän sen nykyään kokee. Luulen, että nuorena moni asia, joihin nykyään tarttuisi, on voinut sujahtaa onnellisesti ohi (niin kuin esim. nuo mainitsemasi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, nautin noista kirjakeskusteluista paljon :)

      Säilykkeitä tosiaan tuntuu olevan jos minkälaisia ja lähes aina on mukana jotain kakkua kinkun, munien ja leipien ohella :D Nam, tässähän tulee nälkä... Lue ihmeessä ja kokeile miltä Viisikot nyt maistuvat :)

      Poista
  6. Oi, tämä oli lapsena lempiviisikkoni! Varmaan sen takia, että Viisikko+hevoset :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rooibos, hauska kuulla, että meillä on yhteinen suosikki Viisikko-sarjassa :) Pidän erityisen kovasti näistä nummiseikkailuista!

      Poista