keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kalle Päätalo: Miinoitettu rauha



Kalle Päätalo: Miinoitettu rauha
(Iijoki #8)
Gummerus, 1978
729 sivua
Luettu: 22.6.2015
Mistä: lahja


Karoliinan IIjoki-kimppaluku jatkui myös tälle vuodelle, mutta osa per kuukausi oli minulle turhan tiivis tahti, joten jatkoin lukemista omaan tahtiini. Lukunopeuteni hidastui heti kun jättäydyin lukemaan sarjaa itsekseni, mutta se ei haittaa. Olin lainannut Miinoitetun rauhan kirjastosta, mutta vaihdoin kirjan lennosta tähän saamaani omaan, papan vanhaan kirjaan. Papan kirjoissa ei ole enää kansipaperit tallessa, mutta tunnearvo paikkaa kyseisen puutteen.

Suomessa eletään välirauhan aikaa ja Kallen komppania on majoittuneena Savukoskelle. Kalle on ansainnut itselleen kirjepioneerin lisänimen ahkeralla kirjeenvaihdolla tyttöjen kanssa, seurustelu paperilla on hänelle paljon helpompaa kuin kasvotusten. Poteroiden ja juoksuhautojen kaivaminen sekä miinoitustyöt ovat arkipäivää ja jatkuvan sotavalmiudessa olon myötä rauha ei tunnu kovin vakaalta. Onneksi väliaikaiset lomakiellot raukeavat ja korpraaliksi ylennetty Kalle pääsee vuorollaan lomalle Kallioniemeen. Loma ei ole pelkästään iloinen tapahtuma, Kallelle selviää, että hänen kirjojaan on lainattu kylälle majoittuneille sotilaille ja niiden kunto on sen mukainen. Matkaan mahtuu myös nuorta lempeä, sairastuminen ja onneton lomaltapaluumatka. Keittiömestari Päätalo joutuu kirjan aikana pakkaamaan Tulivuoreksi nimetyn kenttäkeittiön useampaan kertaan kun komppania siirretään Savukoskelta Ouluun ja lopulta Iihin asti.

Jouduin ihmettelemään, kun kolonnamme alkoi lähestyä Iin Haminan seutuja, sillä asutusta oli enemmän kuin olin puheitten perusteella kuvitellut. Itse Iin Hamina, jonka rakennukset seisoivat Iijoen etelärannalla, oli kuin pieni kaupunki. Punaisiksi maalattuja rakennuksia oli lähes toinen toisessaan kiinni oudon mutkaisen ja kapean pääkulkuväylän varrella. Kaikki rakennukset eivät olleet asuintaloja. Oli myös ulkorakennuksia ja hökkeleitä jos jonkinlaisia. Lisäksi Iijoen törmässä seisoi huomattavan paljon aittarakennuksia.
     Iijoki, kotijokeni, valui leveänä ja tällä kertaa synkän mustana lumen valkaisemien törmien välissä. Vesi joka oli virrannut Jokijärven läpi, osa Kallioniemen rantaa huuhdellen, kulki siinä viimeisiä kilometrejään ennen kuin hajoaisi Pohjanlahteen... Enpä ollut osannut kuvitella, että suorittaisin osan asepalvelustani saman joen suulla jonka törmällä olen syntynyt ja kasvanut!

Kieltämättä pioneerikomppanian arkinen elämä Savukoskella ei ollut niin kiinnostavaa luettavaa kuin Kallen aiemmat vaiheet kotimaisemissaan Jokijärvellä. Toki mukaan mahtuu monenlaista sattumusta ja tapahtumaa, mutta Miinoitettu rauha on hitaampi ja tasapaksumpi kuin aiemmat osat. Pientä piristystä tuo Kallen ja hänen uuden isänsä Hiltu-Jakin tapaaminen ja Kallen loman tapahtumat, vaikkakin Kallen lomalta paluu on surullista luettavaa kun viina vie miestä yhtä vahvasti kuin korttipelit konsanaan. Samoin Kallen telttakavereiden tekemä kirjekepponen tuntui erityisen kurjalta ja julmalta, pystyin asettumaan Kallen saappaisiin ja tuntemaan noloutta ja vihaa kepposta toteuttaneita "kavereita" kohtaan. Kallen mielenlujuutta koetellaan muutenkin useaan otteeseen, milloin on kyseessä taiteilu tyttöjen välillä tai rautaisannoksiin liittyvän ongelman selvittäminen. Kyseiset rautaisannokset nousevatkin tarinassa isoon osaan, mutta yllättäen asian lopullinen käsittely ohitetaan.

Pidän edelleen Päätalon yksityiskohtaisesta tavasta kuvata asioita ja tapahtumia. Lukukokemusta ei kannata pilata kiireellä vaan kuvailusta pitää ehtiä nauttia. Ihmettelen ja ihailen sitä kuinka tarkasti Päätalo on jaksanut kuvata ja ennen kaikkea muistanut tapahtumat ja miten hän saa lukijan pysymään mukana tuossa runsaudessa sivusta ja kappaleesta toiseen. Välillä kuvailu on todella lämmintä ja tunteikasta, mutta myös tilannetajua on mukana, naisseikkailuissa ei mennä ihan yksityiskohtiin. Erityisen innoissani olin viimeisestä kymmenestä sivusta kun minulle selvisi, että Kallehan on ollut armeija-aikanaan minun kotikunnassani! Saa nähdä kuinka pitkän ajan komppania Iissä viettää, se selvinnee seuraavassa osassa.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Nyssykatarit hiiteen ja hurroomeininki päälle...


Ps. Osaako joku arvata missä kirjakuva on otettu? Kyseisestä paikasta on tulossa erillinen postaus kunhan saan loputkin kuvat koneelle ja kirjoitettua siitä jotain muutakin kuin onnesta huokailevaa hehkutusta. Tosin hehkutusta voi olla hieman vaikea suodattaa, niin innoissani olen edelleen!


Miinoitettu rauha muualla: Kirjava kammari, Päätalon matkassa.


6 kommenttia:

  1. Oi ihana Kallioniemi! <3 Kävimme siellä viime kesänä Ilselän Minnan kanssa, ja se oli kyllä mielenpainuva kokemus, yksi kesän suurimmista kohokohdista. Jään todellakin odottamaan postaustasi!

    Olen sinua pahasti jäljessä, mutta sen sanon, että täälläkin luetaan nyt Päätaloa, ja voi rakkaus sentään! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Kallioniemi tosiaan oli ihana <3 Muistankin tuon teidän reissun, siitä kai se idea minunkin vierailuun siellä lähti :)

      Ihanaa, että sinäkin olet Päätalon pauloissa. <3

      Poista
  2. Veikkaan kuten Sara eli Taivalkoskelta,

    Näitä Päätaloja on aika paljon myynnissä, mutta ilman mukavia paperikansia,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kyllä vain, kuvassa ollaan Taivalkosken Jokijärvellä ja taustalla oleva rakennus on Päätalon lapsuudenkoti Kallioniemi. Upea paikka!

      Oma Päätalo-pinoni on juurikin kansipaperiton, paitsi yksi kirjoista on pokkari, jossa luonnollisesti on kansikuva. Jännä juttu miten jotkut kokevat kansipaperit ylimääräisenä ja heittävät ne pois, minusta kirja jää silloin jotenkin alastomaksi!

      Poista
  3. Odotan malttamattomana reissuraporttia Kallioniemestä! :)
    Mullakin lukutahti hyytyi heti, kun heittäydyin kimppaluvun kiihtyvästä vauhdista. Miinoitettua rauhaa aloitin kyllä keväällä, mutta alkusivut olivat sen verran hitaita, että jäin odottamaan sopivampaa mielentilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, yritän saada mahdollisimman pian kuvat järjestetyksi ja jotain järkevää sanotuksi blogiin asti :)

      Etsinkin blogistasi arviota Miinoitetusta rauhasta ja ihmettelin kun en löytänyt sitä, ihmekö tuo jos se on sinulla vielä luettavana :D Kirja tuntuu aiempia osia hitaammalta, mutta yllättävän paljon siihen lopulta on saatu mahtumaan tapahtumia.

      Poista