maanantai 29. kesäkuuta 2015

Neil Gaiman: Hautausmaan poika



Neil Gaiman: Hautausmaan poika
Kuvittanut Dave McKean
Otava, 2009
303 sivua
Suomentanut: Inka Parpola
(The Graveyard Book, 2008)
Luettu: 28.6.2015
Mistä: kirjastosta


Vierailen usein kirjastossa lasten- ja nuorten osastolla villasukkalasten kanssa, mutta sieltä tarttuu harvemmin mukaani muuta luettavaa kuin Viisikoita. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen sillä esille oli nostettu sen verran kiinnostavannäköinen kirja sekä nimeltään että ulkoasultaan. Neil Gaimanin nimi on tuttu, mutta en muista lukeneeni häneltä mitään ennen Hautausmaan poikaa. Pidän nimen mielessä jatkossakin!

Eräänä iltana noin 1,5-vuotias poika herää rysähdykseen ja lähtee sängystään, laskeutuu alas portaita, poistuu avonaisesta ulko-ovesta ja suuntaa läheiselle hautausmaalle. Onneksi, sillä se pelastaa hänen henkensä. Poika on juuri jäänyt orvoksi, mutta rouva ja herra Owens adoptoivat hänet ja antavat hänelle uuden nimen. Pojasta tulee Ei-kukaan Owens, Eikku, ja hän saa samalla kunniakuolleen arvonimen. Eikku kasvaa hautausmaalla ja saa opetusta sen kuolleilta asukkailta ja holhoojaltaan Silasilta. Kaikesta kuolleiden järjestämästä suojelusta huolimatta vaaroja on vaikea välttää hautausmaalla ja varsinkaan sen ulkopuolella, jossa Eikkua etsii eräs tummanpuhuva mies.

     Ukkonen jyrähti, lujaa ja äkillisenä kuin kiväärinlaukaus, ja raju sade lankesi maahan. Jack oli järjestelmällinen, ja hän alkoi suunnitella seuraavaa siirtoaan - hänen täytyisi käydä kyselemässä kaupungin asukkailta, värvätä ihmisiä toimimaan hänen silminään ja korvinaan kaupungissa.
     Hänen ei olisi pakko kertoa konvokaation jäsenille, että hän oli epäonnistunut.
     Niin tai näin, hän vakuutti itselleen pujahtaessaan kaupan markiisin alle aamusateen langetessa kyynelten lailla, hän ei ollut epäonnistunut. Ei vielä. Ei vielä vuosiin. Aikaa oli runsaasti. Aikaa saattaa päätökseen tämä tehtävä. Aikaa leikata viimeinen langanpätkä.

Täpärästi hengissä selvinnyt pikkupoika, hautausmaa ja kummituksia, Gaimanin tarina imaisee mukaansa heti ensisivuilta ja sinne tänne ripoteltu McKeanin mustavalkoinen kuvitus lisää tarinan synkkyyttä. Tarinasta löytyy kuitenkin myös mustaa huumoria kun Gaiman mm. leikittelee kuolleiden hautakivikirjoituksilla ja kummitusten tilannekomiikalla. Elämä (sana kieltämättä on ristiriidassa kun kyseessä ovat kuitenkin kuolleet henkilöt!) hautausmaalla on kiehtovaa ja Eikun vaiheet kiinnostavaa luettavaa. Hautausmaa on suuri ja sinne mahtuu monenlaista asukasta ja vierailijaa, osaan heistä tutustuu paremmin ja osaan huonommin, kaikilla kuitenkin tuntuu olevan tarkkaan harkittu osansa tarinassa. Hautausmaan asukkaat ovat eläneet ja kuolleet eri aikoina ja heidän aikakautensa tavat tulevat mukavasti esiin tarinassa.

Tarinan päähenkilö Eikku kasvaa kirjassa pienestä taaperosta teini-ikäiseksi. Hän tuntuu olevan läpi kirjan hieman ikäistään vanhempi, mutta juonen kulku ei tästä kärsi. Odotin yksinkertaisempaa juonta ja olin positiivisesti yllättynyt kun tarinassa oli useita yllättäviä käänteitä. Tasaisten hetkien jälkeen juoni lähti uusille kierroksille ja meno yltyi välissä melko hurjaksi, jopa pelottavaksi. Kirjassa oli muutamia genrelle tyypillisiä ratkaisuja, mutta tarina oli kerrottu hyvin. Kielelliset koukerot kuten erilaisten taivaankappaleiden kuvaus oli nautinnollista ja vaikuttavaa luettavaa. Kas näin:

      Kuollut aurinko laski ja taivaalle nousi kaksi kuuta. Toinen oli valtava, rokonarpinen ja valkoinen ja tuntui peittävän puolet horisontista, vaikka kutistuikin noustessaan. Toinen taas oli pienempi, sinivihreä kuin homesuonet juustossa.

Ja näin:

     Valtava kuu nousi, ja pienempi homeenvärinen, ja niiden joukkoon liittyi vielä rubiininpunainen kuu, ja harmaa susi juosta hölkytti tasaista tahtia niiden alla halki luuerämaan.

Ei voi väittää, että lasten- ja nuorten kirjallisuus olisi suorasukaista ja tylsää, edes aikuislukijalle. Minua ärsytti suuresti kun jouduin keskeyttämään lukemisen, olisin halunnut ahmaista tämän yhdeltä istumalta! Synkkään ympäristöön istutettu upea tarina sopii hyvin nuorelle lukijalle ponnahduslaudaksi kohti vielä jännittävämpiä tarinoita ja aikuisten kirjoja, ei siis välttämättä ihan pienimmille lapsilukijoille. Hautausmaan poika on täynnä tunnelmaa.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Hän oli maan alla, hyvässä paikassa, pää omalla tyynyllä, ja lempeä, nääntynyt pimeys otti hänet valtaansa.

Hautausmaan poika on luettu mm. seuraavissa blogeissa: Booking it some more, Kirjavinkit Viljakkalasta, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Notko, se lukeva peikko.


Kirjankansibingossa rasti ruutuun Sininen.


8 kommenttia:

  1. Minä yllätyin tämän tarinan julmuudesta. Jotenkin sitä tuudittautuu toisinaan sellaiseen harhaluuloon, että nuoremmille suunnatut kirjat olisivat automaattisesti sisällöltään kesyjä. Minäkin pidin tästä, mutta jostain syystä en ole vieläkään lukenut Gaimanilta muuta. (Tai jos olen, niin en muista ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, julmuus tosiaan yllätti! Odotin paljon kesympää tarinaa, onneksi siis sain enemmän kuin odotin.

      Poista
  2. Tämä on omallakin lukulistalla, sillä sain juuri luettua Gaimanin Tähtisumua ja se oli hyvin lupaava kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jassu, toivottavasti tykkäät Hautausmaan pojasta! Tähtisumua kuulostaa tutulta kirjalta, mutta en usko lukeneeni sitä. Ehkä se olisi seuraava Gaimanin kirjani :)

      Poista
  3. Onnistuin vihdoin viimein vastaamaan kommenttiisi (parfyymi-kirja), jonka olit lähettänyt jo 22.6. Anteeksi järkyttävän hidas vastaustahtini, se johtui siitä etten ole ollenkaan avannut konetta pitkiin aikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, huomasinkin vastauksesi kun jatkokommentit tulevat sähköpostiini :)

      Poista
  4. Minäkin reagoin vastaukseesi blogissani vasta nyt. Olen myös hidas ja ollut hieman pihalla blogini kanssa jonkin aikaa. Mutta Neil Gaiman ja Hautausmaan poika... hieno teos ja oikeasti jännittäväkin. Sitä mustaa huumoria on tosiaan. Minusta hautausmaa on muutenkin saatu "elävästi" kiehtovaksi paikaksi lapselle asua. Luin myös Tähtisumun jokunen kuukausi sitten, vaikka en ole siitä vielä blogannutkaan. Sekin oli erinomainen ja helposti suositeltavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raija, sama juttu kuin Tuijalle eli huomasinkin vastauksesi kiitos jatkokommenttien sähköpostitilauksen :) Kiitos suosituksista, täytyy pitää ne mielessä!

      Poista